Teos on yli 600 sivuinen järkäle ja siinä on todella tarkasti käyty läpi kristinuskoa. Se on samalla yhteiskunnallinen ajan kuvaus.

Tässä katkelma luvusta Kristinusko ja totuudenkunnioitus s.398.

Westermarck: Kaikki luterilaiset ja reformoidut sekä heistä eronneet lahkolaiset olivat sitä mieltä, että usko kirkkoon, omaan kirkkokuntaan, tai joka tapauksessa usko Kristukseen, oli pelastukselle välttämätön. Luther on varma, ettei kristillisyyden ulkopuolella ole anteeksiantoa eikä siellä voi olla pyhyyttäkään. Calvin sanoo: ”Pois kirkon sylistä ei ole toivoa syntien anteeksisaamisesta eikä pelastuksesta”. Anglikaaninen XIII artikla kieltää, että ”ennen Kristuksen armoa tehdyt työt” olisivat mieluisia Jumalalle. ”Koska niitä ei ole tehty niin kuin Jumala on tahtonut ja käskenyt ne tekemään, niin emme epäile vähääkään, että ne eivät olisi luonteeltaan syntisiä”.

Westminsterin uskontunnustuksessa teologit esittivät käsityksen, että ihmisten, jotka eivät tunnusta kristinuskoa, voidaan sanoa olevan varmasti ”hyvin turmiollisia ja inhottavia”, ja laajemmassa katekismuksessaan he nimenomaan sanoivat, että ”ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet evankeliumia, eivät tunne Kristusta eivätkä usko häneen, eivät voi tulla pelastetuiksi ahkeroivatpa he kuinka hyvänsä elämänsä sovittamiseksi luonnon tuntemuksen tai sen uskonnon lakien mukaiseksi, jota he tunnustavat”...

Kari: Tämä on niin pitkää todistusta, että pitää keskeyttää ja sanoa, että tuon ajan uskonelämä oli keskittynyt kirkkoisien käsityksiin ja päätöksiin. Se oli puhdasta vallankäyttöä, jota toteutettiin jakamalla ihmisiä pelastettuihin ja syntisiin, jotka eivät voi pelastua. Hyvin ymmärrän Westermarkkia kun hän näiden perusteella muodosti suhdettaan kristinuskoon.

Katkelma sivulta 401.
Westermarck: Vuonna 1231 elävältä polttaminen tuli säännölliseksi teloitustavaksi. Se tehtiin, kun uhrin kestävyyttä oli ensin tutkittu mitä hirvittävimmin kidutuksin. Usein hänet poltettiin elävältä verkkaisella tulella, jonka sanottiin antavan hänelle enemmän aikaa katumukseen.

Poikkeuksetta katumattoman kerettiläisen koko omaisuus takavarikoitiin. Tätä sääntöä sisilialainen inkvisiittori Paramon perusteli sillä, että kerettiläisen rikos on niin suuri, että jotakin hänen saastaisuudestaan lankeaa kaikkien niiden päälle, jotka ovat sukua hänelle. Myös Kaikkivaltias – jota hän nimittää ensimmäiseksi inkvisiittoriksi – riisti sekä Aadamilta että hänen jälkeläisiltään Eedenin paratiisin. Ihminen jopa menetti kaiken omaisuutensa pelkästään sen perusteella, että häntä oli syytetty kerettiläisyydestä.

Tarkkoja lukuja niistä henkilöistä, jotka kärsivät kuoleman polttoroviolla ei voida esittää. Llorente, jolla oli vapaa pääsy Espanjan inkvisition arkistoihin, vakuuttaa meille, että yksistään tuon tuomioistuimen määräyksestä poltettiin yli 31 000 henkilöä ja yli 290 000 tuomittiin vähemmän ankariin rangaistuksiin kuin kuolemaan. Elokuun 24 (Pyhän Bartolomeuksen päivänä) 1572 alkoi Ranskan kuuluisa joukkoteurastus, jossa noin
70 000 hugenottia surmattiin. 1700 luvun alussa vainot tulivat vähemmän verisiksi, vaikka Espanjassa kerrotaan poltetun yli tuhat henkilöä vuosisadan ensipuoliskolla...

Kari: Westermarck oli korkeasti koulutettu ja tunnettu tiedemies. Kun lueskelin hänen teostaan niin en huomannut, että hän olisi tutustunut esim. evankeliumeihin ja muodostanut käsitystään kristinuskosta sen perusteella mitä Kristus opetti. Tähän törmää ateistisessa ajattelussa usein. Arvostellaan kirkon toimesta tapahtuneita kaameuksia kristinuskona. Kysymys oli paremminkin sen ajan maailmankuvasta, tietämättömyydestä, ymmärtämättömyydestä, pahuudesta ja vallankäytöstä. Kristus ei käskenyt polttaa ketään.

Westermarckin mukaan moraalinen edistys ei ole tapahtunut uskonnon ansiosta, vaan siitä huolimatta. Kristinuskon Westermarck hylkäsi tieteellisesti perusteettomana. Kirjan perusteella nuo käsitykset voi hyvin ymmärtää.