Pyysin Claudea kertomaan mitkä ovat ateismin parhaat puolustukset.
Claudella on käytössään laajalti internetin sisältöä ja se pystyy sen vuoksi kertomaan ns. yleisen mielipiteen asiasta.

Claude: Yksi vahvimmista argumenteista. Jos Jumala on kaikkivaltias, kaikkitietävä ja täysin hyvä, miksi maailmassa on tarpeetonta kärsimystä — esimerkiksi lasten sairauksia tai luonnonkatastrofeja, jotka eivät johdu ihmisen valinnoista? Looginen versio väittää, että Jumalan olemassaolo ja pahan olemassaolo ovat keskenään ristiriidassa. Todennäköisyysversio on maltillisempi: valtava määrä näennäisen tarpeetonta kärsimystä tekee hyväntahtoisen kaikkivaltiaan Jumalan olemassaolosta epätodennäköistä, vaikkei se olisikaan loogisesti mahdotonta.

Kari: Pahuutta eivät ole luonnonkatastrofit, lasten sairastumiset yms. Ne ovat tapahtumia, joita täytyy tässä vastakohtaisuuksien maailmassa olla. Niitä me kaikki ihmiset joudumme tavalla tai toisella kohtaamaan. Eläimet eivät tee pahaa vaan toteuttavat vaistojaan. Paha tulee maailmaan ihmisen pahojen tekojen kautta, kun hän toteuttaa ahneuttaan ja himojaan. Ihmisellä on vapaa tahto valita hyvä tai paha.

Tämä elämä on ihmiselle koetusaika valmistautua kohtaamaan Jumala. Elävistä olennoista vain ihmisellä on omatunto ja ymmärrys siksi hän on valinnoistaan vastuussa. Jumala ei ole osapuoli, hän on antanut ihmiselle ohjeet, miten elää ja kartaa pahaa.

Maailmassa on näennäisesti tarpeetonta kärsimystä. On väärinkäsitys ymmärtää Jumala niin, että Hänen pitäisi jollain mahtikäskyllä poistaa kaikki kärsimys ja paha. Se ei olisi tarkoituksenmukaista. Tämä meidän maailmamme ei ole sellainen paikka, että näin voisi tehdä.

Claude: Ateistit vetoavat usein siihen, että väitteen esittäjällä on todistustaakka. Koska luonnontieteelliset ilmiöt on toistuvasti selitetty ilman yliluonnollisia tekijöitä (sää, sairaudet, lajien synty), yliluonnollisen selittäjän lisääminen on tarpeetonta monimutkaisuutta — yksinkertaisin selitys ilman ylimääräisiä olettamuksia on parempi.

Kari: Noihin mainittuihin tekijöihin ei kristinuskossa liitetä mitään yliluonnollista tekijää. Teistinä sanoisin, että elämä ylipäätään on yliluonnollista. Elämä ei ole mitenkään itsestään selvyys, vaikka se tavalliselta tuntuukin. Elävällä ihmisellä on elämä. Kuollut on kuollut. Kasvit ja eläimet elävät mutta kivi on kuollut. Mistä elämä tulee? Elämä ja luonnontieteelliset ilmiöt todistavat Jumalan olemassaolosta.

Claude: Tuhannet keskenään ristiriitaiset uskonnot ja jumalakäsitykset ovat historian saatossa vaatineet olevansa totuus. Jos syntyisit eri puolella maailmaa, uskoisit todennäköisesti eri jumalaan. Tämä herättää kysymyksen, miksi juuri jokin tietty perinne olisi oikeassa muiden sijaan — ja viittaa siihen, että usko heijastelee kulttuuria enemmän kuin todellisuutta.

Kari: Useat erilaiset uskonnot viittaavat siihen, että ihmisessä on tietty sisäänrakennettu jumalkaipuu ja muisto edellisestä olemassaolosta henkimaailmassa. Olemme kaikki (henkemme on) Jumalan lapsia.

Mikä eri uskonhaaroista on oikeampi kuin toinen? Tämä on kokonaan eri kysymys.

Claude: Tieteen historia on tarina, jossa yliluonnolliset selitykset ovat vähitellen väistyneet luonnollisten selitysten tieltä ("God of the gaps" -kritiikki). Kun aiemmin selittämättömät ilmiöt saavat luonnollisen selityksen, jumalallisen väliintulon tarve kutistuu jatkuvasti — mikä tukee ajatusta, ettei mitään yliluonnollista tarvita ylipäätään.

Kari: Valitettavan monet nykyään turvautuvat uskossaan ns. ”tieteelliseen” maailmanselitykseen. Ongelmana vaan on, että tiede ei tiedä. Tietysti paljon tutkitaan ja tiedetään, mutta tutkimus rajoittuu fyysisen aineen alueelle. Tiede kertoo, että fyysistä ainetta, jota me kaikki olemme, on maailman-kaikkeudessa n. 5 % ja loput 95 % on pimeää energiaa tai ainetta. Ainetta kutsutaan pimeäksi koska sitä ei tunneta. Maailmankaikkeus on paikka, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Voi hyvällä syyllä todeta, että tieteellinen tieto on varsin ohutta toistaiseksi.

Claude: Mystiset kokemukset, rukousvastaukset ja "läsnäolon tunteet" voidaan selittää aivotoiminnalla, psykologialla ja kulttuurisilla odotuksilla ilman, että niiden taustalla tarvitsee olla todellinen yliluonnollinen kohtaaminen.

Kari: Näin varmasti monta kertaa on, mutta se ei poissulje henkisiä kokemuksia. Henkiset ja tunteen alueella olevat asiat kuuluvat tähän ihmisenä olemiseen ja maailmaan, enkä usko, että ateistit ovat erilaisia kuin muut ihmiset tässä suhteessa. Ateistit vain torjuvat asiat, jotka eivät ole kouriintuntuvia.

Claude: Uskonnollinen usko perustuu usein ilmoitukseen, auktoriteettiin tai henkilökohtaiseen kokemukseen — ei todennettavissa olevaan, toistettavaan evidenssiin. Ateistit korostavat, että uskomusten tulisi olla suhteessa niitä tukevaan näyttöön, eikä Jumalan olemassaololle ole tällaista näyttöä samalla tavalla kuin muille tieteellisesti hyväksytyille väitteille.

Kari: Se on totta, että uskontoon kuuluu ilmoitus. Tarvitaan välimies, jota kutsutaan profeetaksi, hän saa Jumalalta ilmoitusta. Näin ovat erimerkiksi Raamatun profeetalliset teksti syntyneet. Näin on saatu Jumalan ilmoituksia, käskyjä ja ohjeita ihmisille. Ateistit vetoavat tieteellisen näytön puutteeseen. Tiede ja uskonto ovat eri asioita, joita ei voi suoraan verrata toisiinsa.
Teismin todistusvoimaa lisää todennäköisyys. On tarvittu liian monia ”sattumia” maailman kehittymiseksi sellaiseksi kuin se on. Ulkopuolisen tahon vaikutus on ollut todennäköinen. Teismi vastaa myös siihen kysymykseen, että miksi maailma on olemassa. Ateismi torjuu koko kysymyksen tarpeettomana.

Claude: Jos Jumala on kaikkitietävä ja tietää etukäteen jokaisen tulevan valintasi, onko valinnanvapaus todellista? Jotkut ateistit näkevät tämän ristiriitana: kaikkitietävyys ja aito vapaa tahto eivät istu yhteen loogisesti, mikä horjuttaa perinteistä jumalakäsitystä.

Kari: Kaiketi pitää erottaa toisistaan Jumalan tietäminen ja tahto ihmisen tietämisestä, tahdosta ja valinnanvapaudesta. Ihmisen ovat täällä maailmassa aikaan sidottuja mutta Jumala, joka on ikuinen ja jolla ei samassa mielessä ole aikaa voi aivan hyvin nähdä tapahtumien seuraukset ennalta. Maailma on olemassa juuri siksi, että ihminen voi soveltaa vapaata tahtoaan.

Claude: Jos Jumala haluaa aidosti suhteen ihmisiin ja heidän pelastuksensa on tärkeää, miksi Hän ei ilmesty selkeämmin? Miksi on olemassa vilpittömiä, avoimin mielin etsiviä ihmisiä, jotka eivät koskaan löydä uskoa vakuuttavaa näyttöä? Filosofi J.L. Schellenberg on muotoillut tämän systemaattiseksi argumentiksi: rakastavan Jumalan pitäisi tehdä olemassaolostaan ilmeisempää.

Kari: Jos Jumala esiintyisi usein ihmisille ja olisi ns. kiistaton näyttö olemassa niin silloin poistuisi vapaa tahto ja valinta, jotka ovat koko elämän tarkoitus. Uskominen muuttuisi tietämiseksi. Se romuttaisi koko sen tarkoituksen miksi ihmiset ovat. Usko on toivo, siitä mikä ei näy mutta on totta.

Claude: Uskonnollisuutta voidaan selittää evolutiivisesti hyödyllisenä sivutuotteena — esimerkiksi taipumuksena nähdä toimijuutta satunnaisissa tapahtumissa (agentti-havaitseminen), joka on auttanut selviytymisessä ("kahina pensaassa voi olla peto"), tai ryhmäkoheesiota vahvistavana mekanismina. Tämä ei todista Jumalan olemattomuutta, mutta tarjoaa vaihtoehtoisen selityksen sille, miksi uskonnollisuus on ihmiskunnassa niin yleistä ilman, että mitään yliluonnollista tarvitsee olettaa.

Kari: Tuo evolutiivinen sivutuote (”kahina pensaassa”) on olemassa ja se on varmasti auttanut selviytymisessä. Tämä ei mielestäni mitenkään liity Jumalan olemassaoloon ja uskonnollisuuteen. Jumalan olemassaoloa selittää paremmin ihmisen sisäinen tieto ja muisto edellisestä olemassaolosta henkimaailmassa.

Claude: Miksi rukoukset ja jumalallinen väliintulo näyttävät tilastollisesti satunnaisilta — eivät korreloi hurskauden, moraalisuuden tai tarpeen kanssa? Kontrolloiduissa tutkimuksissa (esim. esirukouksen vaikutuksesta toipumiseen) ei ole löydetty tilastollisesti merkitsevää vaikutusta, mikä ateistien mielestä sopii paremmin yhteen sen kanssa, ettei kukaan kuuntele.

Kari: Nyt on tutkittu Jumalan toimintaa tilastojen avulla, absurdia.

Claude: Vauvat eivät synny minkään uskonnon kannattajina — usko opitaan aina kulttuurisesti. Jos oikea usko olisi todella kriittisen tärkeä (esim. pelastuksen kannalta), olisi outoa, että sen omaksuminen riippuu niin voimakkaasti syntymäpaikasta ja -ajasta pikemminkin kuin universaalista, kaikille yhtäläisestä pääsystä totuuteen.

Kari: Vauvat eivät tietenkään synny minkään uskonnon kannattajiksi. ”Jos oikea usko olisi tärkeää…” -väite osoittaa vain sen, että väitteen esittäjä ei ymmärrä asiaan. Kaikille ei ole varattu yhtäläistä pääsyä totuuteen. Jumala on kyllä antanut oikean oppinsa ihmisille, jotka sitten kehittelevät omia versioitaan. Tämä kuuluu ihmisen vastuuseen ja tähän vastakkaisuuksien maailmaan, jossa ihmiset tekevät valintojaan.

Claude: Kosmologiset "ensimmäinen syy" -argumentit olettavat, että universumi tarvitsee selittäjän, mutta eivät selitä, miksi itse selittäjä (Jumala) ei tarvitsisi selitystä. Ateistit kysyvät, miksi olisi loogisesti ongelmallisempaa olettaa, että universumilla itsellään voisi olla selittämätön tai tarpeeton alku, kuin että samanlainen "selittämättömyys" annettaisiin ikään kuin ilmaiseksi Jumalalle.

Kari: Jumalan olemassaolo ja vaikutus antaa järkevän selityksen ja tarkoituksen universumin syntymiseen. Sellainen itsestään syntyminen olisi yliluonnollista.

Claude: Vastoin väitettä, että moraali vaatii jumalallisen perustan, ateistit esittävät, että moraali voi pohjautua empatiaan, yhteiskunnalliseen sopimukseen, evoluutiobiologiaan (ryhmän selviytymishyöty) tai filosofisiin järjestelmiin kuten utilitarismiin ja seurauseettisiin teorioihin — ilman tarvetta yliluonnolliselle lainsäätäjälle.

Kari: Pohjimmiltaan moraali perustuu empatiaan. Raamatusta on opittu näitä moraalin perusteita esim. Jeesuksen opetukset lähimmäisen rakastamisesta. Järkevät ihmiset ovat oppineet, että moraali on arvokas asia yhteiskunnassa. Tällä on ollut vaikutuksensa myös lainsäädäntöön.

Kari: Elämän ihmeen edessä olemme kuitenkin uskovaisia kaikki:  Teistit, Ateisti, Agnostikot ym.