Alkuperäinen Evankeliumi

Evankeliumin tarjonta on nykyään moninaista, Suomessakin toimii 14 varsinaista kirkkoa ja lisäksi erilaisia herätysliikkeitä ja kaikilla on omanlaisensa evankeliumi ja jotka kaikki ovat oikeassa. Nämä ovat siis kristillisiä kirkkoja, jotka tunnustavat kolmiyhteisen Jumalan. Se on ehto tullakseen kutsutuksi kristilliseksi. Tämä muotoilu tuli käyttöön keisari Konstantinuksen kokoon kutsuman kokouksen ansiosta vuonna 325. Raamatussa sitä ei tosin mainita.

Tämä on vielä pientä. Christian Encyclopedian mukaan erilaisia kristillisiä kirkkoja on maailmalla yli 30 000, joista jokaisella on tietysti omat kristilliset oppinsa. Muutenhan ei olisi mitään syytä perustaa uutta kirkkoa.

Ne, jotka uskovat Jumalaan niin varmaakin ihmettelevät mitä mieltä Hän on tällaisesta menosta. Eihän se nyt ihan sama voi olla mitä Evankeliumista opetetaan. Keisari Konstantinusta tarvittaisiin taas.

Jumala on nähnyt tämän kehityksen jo ennalta ja on palauttanut alkuperäisen Evankeliumin maan päälle profeetta Joseph Smithin välityksellä.  

Katkelma Joseph Smithin kertomuksesta
7 Olin näihin aikoihin viidennellätoista vuodellani. Isäni perhe oli kääntynyt presbyteeriseen uskoon, ja neljä siitä liittyi tuohon kirkkoon, nimittäin äitini Lucy, veljeni Hyrum ja Samuel Harrison sekä sisareni Sophronia.

8 Tämän suuren kuohunnan aikana pohdin asioita mielessäni vakavasti ja sangen levottomana; mutta vaikka tuntemukseni olivat syvällisiä ja usein kipeitä, pysyttelin kuitenkin loitolla kaikista näistä ryhmäkunnista, vaikka kävin niiden kunkin kokouksissa niin usein kuin tilaisuus tarjoutui. Ajan mittaan aloin taipua mielessäni jonkin verran metodistilahkon suuntaan ja tunsin hieman halua liittyä siihen, mutta niin suuri oli sekasorto ja kiista eri kirkkokuntien kesken, että sellaisen nuoren henkilön kuin minä olin, ja niin ihmisiä ja asioita tuntemattoman, oli mahdotonta päästä mihinkään varmaan tulokseen siitä, kuka oli oikeassa, kuka väärässä.

9 Mieleni oli toisinaan sangen kiihtynyt, huuto ja melske oli niin kovaa ja alituista. Presbyteerit olivat mitä päättäväisimmin baptisteja ja metodisteja vastaan ja käyttivät kaikki niin älyn- kuin viisastelunlahjansakin näiden erheiden osoittamiseksi tai ainakin saadakseen ihmiset ajattelemaan, että he olivat väärässä. Toisaalta baptistit ja metodistit puolestaan olivat yhtä kiivaita pyrkimyksessään osoittaa omat opinkappaleensa oikeiksi ja kaikkien muiden vääriksi.

10 Tämän sanasodan ja mielipidetemmellyksen keskellä sanoin usein itselleni: Mitä on tehtävissä? Mitkä näistä kaikista ryhmäkunnista ovat oikeassa, vai ovatko ne peräti kaikki väärässä? Jos jokin niistä on oikeassa, mikä se on ja kuinka saan tietää siitä?

11 Kamppaillessani äärettömissä vaikeuksissa, jotka nämä uskonkiihkoilijoiden ryhmäkunnat olivat riitelyllään saaneet aikaan, luin eräänä päivänä Jaakobin kirjettä, ensimmäistä lukua ja viidettä jaetta, jossa lukee: Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.

12 Milloinkaan ei mikään kirjoitusten kohta ole tullut voimallisemmin ihmissydämeen kuin tämä silloin minun sydämeeni. Se tuntui käyvän hyvin voimakkaana sydämeni jokaiseen tunteeseen. Mietin sitä yhä uudestaan tietäen, että jos joku ihminen tarvitsi viisautta Jumalalta, niin minä, sillä en tiennyt, mitä tehdä, ja ellen saisi enemmän viisautta kuin minulla silloin oli, en koskaan saisikaan tietää, sillä eri lahkojen uskonnonopettajat ymmärsivät samat kirjoitusten kohdat niin eri tavoin, että se hävitti kaiken luottamuksen kysymyksen ratkaisemiseen Raamattuun vetoamalla.

13 Lopulta päädyin siihen tulokseen, että joko minun oli jäätävä pimeyteen ja ymmälle tai sitten minun oli tehtävä, niin kuin Jaakob neuvoo, eli pyydettävä Jumalalta. Lopulta päätin pyytää Jumalalta päätellen, että jos hän antaa viisautta niille, joilta puuttuu viisautta, ja antaa auliisti ja soimaamatta, minä saattaisin uskaltaa.

14 Niinpä tämän päätökseni mukaan pyytää Jumalalta vetäydyin metsään yrittämään. Se oli kauniin, kirkkaan päivän aamuna aikaisin keväällä 1820. Yritin sitä ensimmäisen kerran elämässäni, sillä kaikkien huolieni keskellä en ollut vielä milloinkaan siihen mennessä yrittänyt rukoilla ääneen.

15 Vetäydyttyäni paikalle, jonne olin edeltä käsin aikonut mennä, katsottuani ympärilleni ja havaittuani olevani yksin polvistuin maahan ja aloin esittää sydämeni toiveita Jumalalle. Olin tuskin tehnyt niin, kun minuun kävi heti käsiksi jokin voima, joka valtasi minut kokonaan ja jolla oli sellainen hämmästyttävä vaikutus minuun, että se kahlitsi kieleni, niin etten voinut puhua. Synkkä pimeys tiheni ympärilläni, ja minusta tuntui hetken kuin olisin ollut tuomittu äkilliseen tuhoon.

16 Mutta ponnistaessani kaikki voimani Jumalan avuksi huutamiseen, jotta hän vapauttaisi minut tämän vihollisen vallasta, joka oli käynyt minuun käsiksi, ja juuri sinä hetkenä, jona olin valmis vaipumaan epätoivoon ja antautumassa turmioon – eikä mihinkään kuviteltuun perikatoon vaan jonkun todellisen näkymättömästä maailmasta olevan olennon valtaan, olennon, jolla oli sellainen ihmeellinen voima, jollaista en ollut milloinkaan ennen tuntenut missään olennossa – juuri tämän suuren hädän hetkellä minä näin valopatsaan aivan pääni yläpuolella, aurinkoa kirkkaamman, ja se laskeutui vähitellen, kunnes se lankesi minuun.

17 Heti sen ilmestyessä havaitsin itseni vapautetuksi minua kahlinneesta vihollisesta. Valon levätessä päälläni näin kahden persoonan, joiden hohdetta ja kirkkautta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolellani ilmassa. Toinen heistä puhui minulle kutsuen minua nimeltä ja sanoi osoittaen toista: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!

18 Aikomuksenani mennessäni kysymään Herralta oli saada tietää, mikä kaikista lahkoista oli oikeassa, jotta tietäisin, mihin liittyä. Sen tähden, heti kun hallitsin itseni, niin että pystyin puhumaan, kysyin persoonilta, jotka seisoivat yläpuolellani valossa, mikä kaikista lahkoista oli oikeassa (sillä tähän mennessä mieleeni ei ollut tullut, että kaikki olisivat väärässä) ja mihin minun piti liittyä.

19 Minulle vastattiin, etten saanut liittyä yhteenkään niistä, sillä ne olivat kaikki väärässä; ja minulle puhuva persoona sanoi, että kaikki niiden uskontunnustukset olivat iljettäviä hänen silmissään, että nämä julistajat olivat kaikki turmeltuneita, että ”he lähestyvät minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; he opettavat oppeina ihmiskäskyjä, ja he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman”.

20 Jälleen hän kielsi minua liittymästä mihinkään niistä; ja hän sanoi minulle monia muita asioita, joita en voi kirjoittaa tällä kertaa. Kun toinnuin ennalleni, havaitsin makaavani selälläni katsellen ylös taivaalle. Kun valo oli poistunut, olin voimaton; mutta toivuin pian jonkin verran ja menin kotiin. Ja kun nojasin takkaan, äiti kysyi, mikä minua vaivasi. Vastasin: ”Älä huoli, kaikki on hyvin – voin aivan hyvin.” Sitten sanoin äidilleni: ”Olen saanut tietää omalta osaltani, että presbyteriaanisuus ei ole totta.” Näyttää siltä kuin vastustaja olisi tiennyt sangen varhaisessa vaiheessa elämääni, että minun oli määrä osoittautua hänen valtakuntansa häiritsijäksi ja kiusaksi; minkäpä muun vuoksi pimeyden vallat olisivat yhdistyneet minua vastaan? Miksi vastustus ja vaino, joka nousi minua vastaan melkeinpä lapsuudessani?

Tästä alkaa tapahtumien sarja, joka on johtanut alkuperäisen evankeliumin palauttamiseen ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon perustamiseen. Voit tutustua lisää aiheeseen osoitteessa https://www.jeesuksenkristuksenkirkko.fi

Luterilainen kirkko

Johanneksen kirkko, Helsinki

Kristillinen kirkko järjestäytyi Suomessa 1100-luvulla. Suomeen vakiintui katolisen kirkon alainen hiippakunta ja seurakunnallista toimintaa.

Ero katolisesta kirkosta tapahtui Vesteråsin valtiopäivillä 1527. Vuoden 1686 kirkkolain myötä kaikki valtakunnan asukkaat sidottiin luterilaiseen tunnustukseen ja kirkosta tuli valtion laitos.

Mikael Agricola toimi Turussa piispana ja rehtorina hän käänsi Uuden testamentin suomen kielelle. Hän lainasi tai loi suomen kirjakieleen yli 8000 sanaa, joita on yhä käytössä kuten hallitus, isänmaa, omatunto, raatihuone, ulkokultainen, toivo, usko, rakkaus…

Koululla ja kirkolla oli 1800-luvun alkupuolella kiinteä yhteys, koulutoimi oli kirkon johtamaa. Seurakunnat järjestivät myös lukukinkereitä, kansanopetusta lapsille ja rippikoulua.

Ne, jotka ovat tehneet sukututkimusta ovat voineet havaita miten huolellisesti suomalaisia on ripitetty satojen vuosien ajan. Kirkon pitämien kirkonkirjojen avulla on mahdollista seurata omaa sukulinjaansa.

Luterilaisen ja Ortodoksisen kirkon vanhimmat kirkonkirjat mikrofilmattiin Myöhempien Aikojen Jeesuksen Kristuksen kirkon toimesta vuosina 1948-1955. Filmien kopiot luovutettiin veloituksetta Kansallisarkistoon.

Kirkko on ollut mukana ihmisten elämässä syntymästä kuolemaan ja tärkeissä juhlissa kuten avioliittoon vihkiminen, lasten kastaminen, rippijuhlat ja hautaan siunaaminen. Kirkko toimittaa yhteiskunnan palveluja täydentäviä sosiaalipalveluja, kuten diakonia-, lapsi- ja nuorisotyötä. Kirkko ylläpitää kirkollisten juhlapyhien kristillistä perinnettä ja opettaa oikeita elämänarvoja lapsille ja nuorille.

Oma käsitykseni mukaan on paljon kirkon ansiota, että suomalaiset ovat nykyään jo yhdeksättä kertaa peräkkäin maailman onnellisin / tyytyväisin kansa. Paljon olemme kirkolta saaneet.

Kirkko muuttuu ajassa.
Papin virka avattiin naisille vuonna 1988. Kirkko vastusti vuonna 2014 eduskunnassa hyväksyttyä uutta avioliittolakia, joka mahdollistaa samaa sukupuolta olevien avioliitot. Siitä huolimatta niitä ovat jotkut papit toimittaneet. Suomalaisia kuului kirkkoon 1980-luvulla 90 % ja 2025 enää 61 %.

Ihmiset ovat olleet ns. kulttuuriluterilaisia. Kirkossa käydään toisinaan eikä uskonnon sisältö ole kovin syvällisesti koskettanut. Sellainen ehkä painottuu enemmän kirkon sisällä toimiville herätysliikkeille, joita on nykyään kuusi. Rukoilevaisuus, Herännäisyys, Evankelisuus, Lestadiolaisuus, Suomen luterilainen Evankeliumiyhdistys (SLEY) sekä Viidesläisyys, joka puolestaan koostuu eri järjestöistä kuten Suomen Raamattuopisto, Suomen Raamattuopiston säätiö, Kansan Raamattuseura ja Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys.

Kovin on hajautunut ja ristiriitainen evankeliumin oppi kirkon sisälläkin.

Tämä hajaannus on varmasti omiaan hämmentämään ajatuksia. Ihmiset ovat maallistuneet eivätkä enää usko samalla tavalla kuin vanhempansa. Luterilaisuus on kuitenkin vahvasti suomalaista kulttuuria.

Keisari Konstantinus Suuri

Konstantinus sai arvattavasti kipinän kristillisyyteen äidiltään Helenalta, joka oli ns. alempaa säätyä, majatalon pitäjän tytär. Konstantinuksen isä oli Rooman armeijan sotapäällikkö Flavius Constantius lisänimeltä Chlorus. Hän nousi yhdeksi Rooman neljästä keisarista ja avioitui keisari Maximianuksen tyttären kanssa. Sopi paremmin hänen asemaansa. Helena lähetettiin poikansa Konstantinuksen kanssa keisari Diocletianuksen hoviin.

Merkittävä hahmo kristikunnalle. Ensimmäinen kristitty keisari, tosin hänet kastettiin vasta kuolinvuoteellaan. Hän oli keisari eikä voinut alkaa viettää kristityn elämää. 

Konstantinus kukisti kilpailijansa ja vakiinnutti asemansa Rooman ainoana keisarina. Hän toteutti mittavia uudistuksia valtakunnassa. Hän lopetti kristittyjen vuosisatoja jatkuneen vainon ja palautti takavarikoidun omaisuuden kirkolle. Kristinuskosta tuli laillinen uskonto Roomassa.

Hän tutustui kristilliseen uskoon paremmin ja totesi, etteivät kristityt itsekään oikein olleet selvillä mihin pitäisi uskoa. Hän oli järjestyksen mies eikä sulattanut sellaista. Hän päätti kutsua koolle Nikean kirkolliskokouksen v.325. Osanottajat olivat 318 piispaa ja kirkonmiestä.

Kokouksen tuloksena oli monisanainen uskontunnustus, josta on johdettu usko kolmiyhteiseen Jumalaan. Se oli poliittinen teksti, jonka kaikki voivat hyväksyä. Tämä oli merkittävää kristillisen kirkon kannalta ja yhdisti kirkon.

Kunnes taas erimielisyydet nousivat kirkossa esiin. Kirkko jakaantui Idän ja Lännen kirkoiksi koska Länsi lisäsi uskontunnustukseen sanan ”filioque” (ja Pojasta), mikä tarkoittaa, että Pyhä Henki lähtee sekä Isästä että Pojasta. Itäisen kirkon mukaan Pyhä Henki lähtee vain Isästä. 

Voisi kysyä, että mitä edellytyksiä ihmisillä on tuollaista asiaa arvioida ja olla siitä jotain mieltä.

Myöhemmin historia kertoo Katolisen (lännen) kirkon kaameuksista, Inkvisitiosta, Noitavainoista, Anekaupoista, Ristiretkistä ym.

Luther oli eri mieltä katolisen kirkon käyttännöistä ja hänet julistettiin kirkon kiroukseen v.1521. Myös muut protestantit saivat tarpeekseen ja heidän vaikutuksestaan perustettiin uusia kirkkoja mm. Luterilaisuus, Anglikaanisuus, Baptismi, Metodismi, Helluntailaisuus, Adventismi ym. Tämän lisäksi maailmalta löytyy erilaisia kristillisiä kirkkoja tai yhdistyksiä World Christian Encyclopedian mukaan yli 30 000 erilaista.

Siinä sitä ollaan. Tarvittaisiin taas keisari Konstantinus paikalle. Tai Jeesus Kristus palauttamaan perustamansa alkuperäisen kirkkonsa.

Miksi?

Jos jotain tapahtuu, sillä on syy.

Aristoteles pohti asiaa jo antiikissa neljän syyn teoriallaan (aineellinen, muodollinen, vaikuttava ja päämääräsyy), ja myöhemmin monet ajattelijat, kuten Tuomas Akvinolainen ja Leibniz, korostivat, ettei mitään voi tapahtua “ilman riittävää syytä”.

Teologit ovat pitkään argumentoineet, että maailmankaikkeuden olemassaolon voi selittää vain Jumalan luomistyöllä. Nämä selitykset ovat kuitenkin viimekädessä yhtä tyhjää puhetta kuin vetoaminen kvantti-ilmiöihin, eivät ne auta meitä pääsemään lähemmäksi vastausta.

Huolimatta siitä odotammeko Jumalan vai kvanttimekaniikan lakien tarjoavan vastauksen, emme pääse eroon miksi -kysymyksistä. Perustelemattoman tosiasian voi yrittää työntää mahdollisimman pitkälle, mutta lopulta miksi -kysymysten sarjaan pitää antaa vastaus, joka on enemmän kuin pelkkä ”koska” tai ”miten”.” 

Nykyisin maailmankaikkeus sisältää energiaa paljon enemmän aineen muodossa. Kun katsomme tarpeeksi kauas menneisyyteen, näemme sen sijaan ajan, jolloin asia oli toisin. Universumimme ei ollut alussa täynnä ainetta vaan valoa.

Alussa kaikki oli valoa ja energiaa. Aine syntyi valosta, kun laajeneva ja jäähtyvä universumi antoi hiukkasille mahdollisuuden yhdistyä.

Saadaksemme selityksen tälle tapahtumasarjalle täytyy mennä edeltävään aikaan ennen valon syttymistä.

Ennen kuin me ihmiset synnyimme, elimme Jumalan, henkemme Isän luona. Olemme siis kaikki ihmiset sisaria ja veljiä.

Taivaassa pidettiin tilaisuus, jossa Isä esitti suunnitelmansa meille henkilapsilleen, jotka tulisimme elämään tämän maan päälle.

Koska Isä rakastaa meitä Hän haluaa antaa meille ikuisen elämän lahjan. Tämän edellytyksenä on, että lähdemme Hänen luotaan, ja aloitamme uskon, kasvun ja muuttumisen ihmeellisen matkan. Sitä ennen tarvitaan tapahtumapaikka – maailma.

Paikka, jossa voimme saada fyysisen ruumiimme ja kokea vastakkaisuutta.

Jumala on antanut ihmisille oikeuden valita ja toimia omasta puolestaan. Ihmiset ovat vapaita valitsemaan vapauden ja iankaikkisen elämän tai orjuuden ja kuoleman.

Tämän suunnitelman ansiosta ihmisten on mahdollista saada korotus ja elää ikuisesti Jumalan kanssa. Tätä suunnitelmaa sanotaan myös pelastussuunnitelmaksi, onnensuunnitelmaksi ja armonsuunnitelmaksi.

Jeesus sai tehtäväkseen toteuttaa tämä suunnitelma.

Hän on Alfa ja Oomega. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. (Joh.1:3)

Jeesus Kristus

Jeesus tunnetaan monilla eri nimillä:

Alfa ja Oomega, Immanuel, Minä Olen, Kaikkien Herra, Tosi Jumala, Jeesus Nasaretilainen, Jeesus Kristus, Messias, Lunastaja, Elävän Jumalan Poika, Immanuel, Jehova, Herra Sebaot, Israelin Pyhä, Maailman valo, Rauhan ruhtinas, Jumalan Poika, Ihmisen Poika, Sana, Elämän leipä, Sulhanen, Vapauttaja, Pelastaja, Hyvä Paimen, Ylimmäinen pappi, Jumalan Karitsa, Välittäjä, Kallio, Tosi viinipuu, Tie totuus ja elämä.

Ihmisen Poika on Jumalan poika. Hän on Isä Jumalan esikoinen hengessä.

Hänet asetettiin suureen kutsumukseen jo ennen maailman luomista.

Isän johdolla Jeesus loi maan ja kaiken, mitä siinä on.

Hän syntyi Beetlehemissä neitsyt Marialle. Hän on Isän Ainosyntyinen lihassa.

Hän eli synnittömän elämän ja sovitti täydellisesti kaikkien ihmisten synnit vuodattamalla verensä ja antamalla henkensä ristillä.

Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä varmistaen siten ylösnousemuksen lopulta koko ihmiskunnalle. Jeesuksen sovituksen ja ylösnousemuksen kautta ne, jotka tekevät parannuksen synneistään ja noudattavat Jumalan käskyjä, voivat elää iankaikkisesti Jeesuksen ja Isän luona.

Hän eli noin 33 vuotiaaksi. Hänen julkinen toimintansa kesti ainoastaan kolme vuotta. Hän ei käynyt koskaan ulkomailla, eikä puhunut vieraita kieliä. Hän ei seuraajineen valloittanut yhtään kaupunkia tai maata. Hän ei kirjoittanut yhtään kirjaa. Silti hänellä lasketaan nykyisin olevan n. kaksi miljardia seuraajaa. 

Hänen vuokseen on syntynyt yli 30 000 erilaista kiristillistä kirkkoa tai yhteisöä. Hänestä on kirjoitettu lukematon määrä kirjoja.

Jeesus Kristus on suurin olento, joka koskaan on syntynyt tämän maan päällä. Hänen elämänsä on täydellinen esimerkki siitä, kuinka koko ihmiskunnan tulisi elää.

Hän on välimies ihmisten ja Jumalan välillä siksi kaikki rukoukset tulisi lausua, siunaukset antaa ja pappeustoimitukset suorittaa hänen nimessään. Hän on herrojen Herra, kuninkaiden Kuningas, Luoja, Vapahtaja ja koko maan Jumala.

Jeesus Kristus tulee takaisin voimassa ja kirkkaudessa hallitsemaan maan päällä tuhatvuotisen valtakunnan aikana.

Viimeisenä päivänä hän tuomitsee koko ihmiskunnan.

 

Mitä ajatuksia sinulla on Jeesuksesta?