Esko: Musta ja valkoinen, tuli ja jää, Perotine ja Juanita, kaksi uskonnon uhria, toinen vapaaehtoisesti omaan kohtaloonsa ylpeänä kävellyt, toinen Jumalan nimissä hirvittävällä tavalla murhattu.

Molemmille riittää lukemattomia kanssa siskoja ja -veljiä ihmiskunnan pitkän historian aikana.

Jeesuksen uhri ei ole koskaan riittänyt kristityille, vaan hänen nimissään on aina täytynyt uhrata vääräuskoisia.

Kari: Juanita oli 500 luvun inka neitonen, joka tuskin oli mikään vapaaehtoinen uhri. Hänet uhrattiin pelon ja tietämättömyyden vuoksi.

Perotine Massey oli 1500 luvun englantilainen nuori nainen, joka poltettiin elävältä ei kristinuskon vuoksi vaan pelkän pahuuden, tietämättömyyden ja vallankäytön uhrina.

Ateistit käyttävät näitä kristuksen nimissä tehtyjä kaameuksia selityksenä kristinuskoa vastaa.

Kristus ei käskenyt polttaa ketään.

Esko: Miksi sitten yleensä kerroin Perotine Masseystä? Koska Perotinen uhri osoittaa, että uskonto ei voi vaatia itselleen moraalista auktoriteettia, joka jollain tavalla ylittäisi muun, ei uskonnollisen maailman moraalin.

Oletetaan argumentin vuoksi, että kristinuskosta, Raamatusta ja Jeesuksen opetuksista todella löytyy se jumalallinen, korkein moraali ja elämän eettiset periaatteet.

Jokainen nyky kristitty on varmasti yhtä mieltä siitä, että Perotinen polttaminen roviolla oli väärin ja että sellaista ei saa tapahtua enää.

Toisaalta hänet tuomitsivat kristityt, jotka syvällä sydämessään, Raamattuun tukeutuen, tiesivät tekevänsä oikein.

Kari: Tuon ajan kristityt tuskin monetkaan tunsivat Raamattua, he tekivät niin kuin sanotaan, varmasti myös pelon vuoksi. Jos joku olisi noussut vastustamaan toimitusta olisi voinut kokea saman kohtalon.

Se oli puhdasta pahuutta ja tietämättömyyttä. Kristinuskoa se ei ollut.

Esko: Elämän ja maailman monimutkaisuutta ei voi hallita yksinkertaisilla elämänohjeilla. Käsky ’älä tapa’ ei ole koskaan estänyt ihmisiä tappamasta eikä tehnyt kristityistä absoluuttisesti väkivaltaa kaihtavia pasifisteja.

Kari: Eipä ole, olet oikeassa.
Ihmiset ovat kaukana täydellisyydestä, meitä vetää puoleensa kaksi tahoa ja siinä täytyy valita joka hetki puolensa.

On kai silti hyvä antaa ohjeet, miten elää ja välttää pahaa esimerkiksi sanomalla ’älä tapa’. Se on ihan hyvä yleispätevä ohje. Valinta ja vastuu jää sitten yksilölle.

Maapallo on kiviplaneetta, joka tiivistyi pölypilvestä noin 4,5 mrd vuotta sitten ja asettui sattumalta juuri sopivan matkan päähän auringosta. Se oli kuuma, kivinen ja vihamielinen planeetta, jolla ei ollut happea eikä elämää.

Miljoonien vuosien kuluessa Maa jäähtyi. Vesihöyry tiivistyi sateeksi ja muodosti valtameret. Yksinkertaiset kemialliset yhdisteet alkoivat juuri sopivasti sattumalta reagoida keskenään.

Noin 3,5-4 mrd vuotta sitten tapahtui sattumalta jotain hyvin poikkeuksellista. Osa molekyyleistä alkoi järjestäytyä tavalla, joka mahdollisti itsensä kopioimisen. Näin soluttomista ja yksisoluisista bakteereista ja arkeoneista kehittyi ensimmäinen elämänmuoto.

Miljardien vuosien ajan Maata hallitsivat mikroskooppisen pienet eliöt. Erityisen tärkeiksi nousivat Syanobakteerit. Ne oppivat sattumalta hyödyntämään auringon energiaa yhteyttämällä. Samalla ne vapauttivat ilmakehään happea. Voimme olla kiitollisia näille bakteereille aina kun hengitämme.

Syanobakteereiden sinnikkään työn ansiosta noin 2,4 – 2,5 mrd vuotta sitten hapen lisääntyminen ilmakehässä aiheutti happikatastrofin. Maailma muuttui sattumalta erilaiseksi kuin ennen. Monimutkaisemman elämän kehittyminen tuli mahdolliseksi. Se oli suuri käännekohta elämänpuun kehityksessä. Vapaa happi oli myrkyllistä suurimmalle osalle silloisista eliöistä, mikä aiheutti massasukupuuttoja.

Hapen ansiosta kehittyi tehokkaampi energian tuottaminen, joka mahdollisti monimutkaisempien solujen syntymisen.

Aitotumalliset solut syntyvät noin 2 mrd vuotta sitten. Solu on aika kehittynyt elin ja on mahdoton kuvitella sen syntyneen sattumalta.

Tuma – sisältää DNA:n eli perimän.
Mitokondriot – tuottavat suurimman osan solun energiasta.
Solulima – ympäristö, jossa suuri osa kemiallisista reaktioista tapahtuu.
Solukalvo – säätelee aineiden kulkua soluun ja sieltä pois.
Ribosomit – valmistavat proteiineja.
Solulimakalvosto – osallistuu proteiinien ja rasvojen valmistukseen.
Golgin laite – muokkaa, lajittelee ja kuljettaa molekyylejä.
Kloroplastit – vain kasveissa ja levissä; ne yhteyttävät.

Solut mahdollistivat monisoluisten eliöiden syntymisen. Sienet, puut, kasvit, hyönteiset kalat, nisäkkäät koostuvat soluista.

Normaali-ihmisen kehossa on noin 37,2 biljoonaa solua, jotka toimivat hämmästyttävän koordinoidusti. Tutkimusten mukaan mikrobisoluja on suunnilleen sama määrä kuin omia soluja tai hieman enemmän noin 30 biljoonaa. Ihmiskehossa on yli 200 erilaista solutyyppiä.

Noin 600 milj. vuotta sitten monisoluisten eliöiden nopea kehittyminen alkaa.

Noin 540 milj. vuotta sitten tapahtui Kambrikauden räjähdys. Tarkoittaa, että suhteellisen lyhyessä ajassa ilmestyi valtava määrä uusia eläinryhmiä.

Noin 365-360 milj. vuoden kuluttua Kalat nousivat merien valtiaiksi joista osa siirtyi maalle. Näistä kehittyivät sammakkoeläimet, matelijat, nisäkkäät ja kädelliset.

Nykyihminen ilmaantui Afrikkaan noin 300 000 vuotta sitten. Ihmisen erityispiirre on älykkyys ja kyky tehdä yhteistyötä, käyttää kieltä, jonka avulla tieto siirtyy sukupolvelta toiselle.

Fyysinen olemuksemme on osa katkeamatonta elämän ketjua, joka on jatkunut noin 4 mrd vuotta. Olemme elämänpuun nuorin oksa.

Sattumalta syntynyt
On todella monia onnekkaita sattumia, joiden johdosta ihminen voi ihmetellä olemassaoloaan. Uskon vahvasti, että asioiden kehitykseen on vaikutettu hyvä lopputuloksen aikaan saamiseksi.

Raamatussa 1.Moos 1:26 Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." Ihmisen kehittyminen Jumalan kaltaiseksi on varmaankin tämän jatkuvan kehityksen tavoite.

 Ensin tarvitaan maailman alku. Alkuräjähdys 13,8 miljardia vuotta sitten. Jos tapahtui, mutta tämä on kuitenkin nykyisin tieteen käsitys asiasta. Se on silti teoriaa mutta herättää kysymyksiä. Missä räjähdys tapahtui kun aika ja avaruus syntyivät siinä räjähdyksessä. Mikä räjähti ja mikä sai sen aikaan?

Syntyi hiukkaspuuroa, josta sitten 380 000 vuoden kuluttua alkuräjähdyksen jälkeen kehittyi atomeja (sattumalta). Tämä oli aineen syntymisen edellytys. Tiede toimii aineen maailmassa ja on selvittänyt paljon asioita. On kuitenkin huomattava, että maailmankaikkeudessa tavallista ainetta on 4,9 %, pimeää ainetta (jota ei tunneta) on 26,8 % ja pimeää energiaa (jota ei tunneta) 68,3 %.

Miten esimmäinen solu syntyi? Tästä arvaillaan sen tapahtuneen meren pohjassa vulkaanisessa purkauksessa tai lämpimässä lätäkössä.

Sattumalta syntymisen teorialla ei ole mitään pitävää näyttöä.

Ehkäpä elämä maapallolla alkoi siitä samasta lähteestä mistä alkuräjähdyskin sai alkunsa:

Mitä mieltä sinä olet?

Tekoälyn versio ihmisen kehittymisestä

Usko Jumalaan, Taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen hänen poikaansa, sekä Pyhään Henkeen. Yhdessä he muodostavat Jumaluuden, jolla on yhteinen tavoite ja päämäärä.

Kristikunnassa on myös yleisenä käsityksenä, että Jumala on yksi mutta hän esiintyy kolmena eri persoonana.

Keskeistä Kristinuskossa on Jeesus Kristus. Hän syntyi neitsyt Mariasta. Tämä aiheuttaa epätietoisuutta, että miten syntyä neitsyestä? Taivaan Isälle, jonka voimalla kaikki on luotu tuskin tuottaa teknistä ongelmaa saattaa neitsyt raskaaksi.

Jeesus eli ihmisenä täydellisen, synnittömän elämän. Sen ansiosta Hän kykeni sovittamaan ihmisten synnit.

Hän kuoli ristillä ihmisten syntien sovittamiseksi. Hänen ansiostaan ihmiset eivät kuole riippumatta mistään syntisyydestä.

Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä. Tästä johtuu ajatus siitä, että on muutakin elämään kuin vain tämä maallinen todellisuus.

Evankeliumit ovat Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen kertomukset Jeesuksen elämästä. Voit lukea sen yhtenäisenä kirjasta Ihmisen Poika. Se on Jeesuksen elämäkerta. Siinä kerrotaan Hänen opetuksistaan ihmisille ja varhaisen kirkon synnystä.

Raamattu on pyhä kirja, joka kertoo Jumalan kanssakäymisestä ihmisten kanssa.

Pelastuminen on kahtalainen, pelastumista sekä fyysisestä että hengellisestä kuolemasta. Kaikki ihmiset pelastuvat fyysisestä kuolemasta Jumalan armosta Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Jumalan armosta jokainen ihminen voi pelastua myös hengellisestä kuolemasta uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Tämä usko näkyy kuuliaisuutena evankeliumin laeille ja toimituksille sekä Kristuksen palvelemisessa.

Hengellinen kuolema tarkoittaa eroa Jumalasta. Ajatuksiltaan, sanoiltaan ja teoiltaan pahat ihmiset ovat hengellisesti kuolleita, vaikka he elävätkin yhä maan päällä (1. Tim. 5:6). Ihmiset voivat puhdistua synnistä ja voittaa hengellisen kuoleman Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta ja olemalla kuuliaisia evankeliumin periaatteille.

Etiikka ja elämäntapa ovat tärkeässä asemassa kristityn elämässä. Ymmärtävä ihminen ei kyseenalaista evankeliumin perusoppia, joka kehottaa lähimmäisen
rakkauteen, totuudellisuuteen, epäitsekkyyteen, nöyryyteen, anteeksi antamiseen ja parannuksen tekoon.

Ei sillä, että niitä olisi aina noudatettu, mutta niihin vertaamalla voi tarkistaa yksilön ja yhteiskunnan henkisen tilan. Jeesuksen opetukset luovat länsimaisen kulttuurin moraalisen pohjan ja taustan.

Tiivistetysti: Kristinusko on uskoa siihen, että Jumala rakastaa maailmaa niin paljon, että hän lähetti ainoan Poikansa Jeesuksen kuolemaan ihmisten syntien tähden ja voittamaan kuoleman, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus elämään Jumalan kanssa nyt ja iankaikkisesti.