Epikuroksen paradoksia, pahan ongelmaa – teodikeaa, pidetään perusteluna Jumalan olemassaoloa vastaan:

”Jos Jumala tahtoo estää pahan, mutta ei kykene siihen, silloin Hän ei ole kaikkivaltias. Jos Hän kykenee estämään pahan, mutta ei halua tehdä sitä, Hän on pahansuopa. Jos Hän sekä kykenee estämään pahan, että tahtoo estää sen, mistä paha tulee? Jos Hän ei kykene eikä tahdo estää pahaa, miksi kutsua häntä Jumalaksi?”

Jumala ei ole osapuolena ihmisten valinnoissa, joiden kautta paha tulee maailmaan. Hän on antanut neuvot ja ohjeet, miten elää, välttää pahaa ja miten tehdä oikeita valintoja. Ihmisellä, myös uskonnottomalla on omatunto, jonka perusteella voi asioita valita. Ihmiset saavat itse päättää seuratako pahaa vai valitako hyvä.

Tässä on tietenkin paljon sävyjä, erilaisia olosuhteita ja vaikutuksia, joista siten kokonaisuus – elämä – muodostuu.  Siinä on ihmisen olemassaolon tarkoitus. Elämme täällä koetusaikaa. On ehkä syytä todeta, että onnettomuudet, sairaudet ym. asiat jotka, aiheuttavat kärsimystä ihmisten elämässä, eivät ole pahuutta.

Uskonnoton ei näe Jumalaa, eikä Hänen tarkoituksiaan maailmassa. Uskonnottoman mielestä hänen tekemisiään ei kukaan kysele myöhemmin. Toisin sanoen hän voi vaikka tappaa, jonkun hankalana pitämänsä ihmisen tai vain hyödyn vuoksi, kunhan huolehtii siitä, ettei jää kiinni. Aika synkkä maailmankuva.

Normaalisti ihmisellä on omatunto, jonka perusteella hän tietää sisimmässään mikä on oikein ja mikä väärin. Jos ei omaatuntoaan kuuntele se ei enää toimi. Ihminen voi paatua. Tämä koskee niin uskonnotonta kuin uskovaakin.

Elämän tarkoitus on siis juuri tuo valintojen tekeminen ja vapaan tahdon soveltaminen. Ihmiset ovat Jumalan lapsia – siis heidän henkensä on Jumalan lapsi. Olemme kaikki ihmiset sisaria ja veljiä keskenämme. Jos tämä ajatus yleistyisi niin olisi varmasti vähemmän sotia ja muuta pahantekoa maailmassa.

Myös tietoisuus siitä, että olemme kuolemattomia olentoja, joiden fyysinen olemus jää tänne ja siirtyy luonnon kiertokulkuun, mutta henki (sielu) elää ja saa vastata elämän aikaansaannoksista, se tekisi ihmisistä vastuullisempia.

Uskonnottoman elämä päättyy, kun se päättyy, eikä sillä ole mitään tarkoitusta, eikä mitään muuta ole.

Voin hyvin ymmärtää sen, etteivät kristinuskon selitykset uskonnottomalle uppoa. Hän peilaa niitä kristinuskon historiassa tapahtuneisiin kaameuksiin.

Pitäisi kuitenkin nähdä, etteivät ne ole kristinuskoa vaan vallankäyttöä ja pahuutta. Kristinuskoa ovat Jeesuksen opetukset ja kymmenen käskyä. Kaikki muu on sitten jotain vanhaa traditiota ja poliittisia tavoitteita.

Mitä mieltä olet?

Joku on enemmän oikeassa kuin joku toinen? Tai sitten kaikki ovat väärässä. Tällainen on tilanne kristikunnassa. Kaikki tulkitsevat Raamattua ja ovat omasta mielestään oikeassa, koska lähteenä on pyhä kirja.

Uusi uskontokunta syntyy, kun joku voimakas persoona on vakuuttunut jostain uudesta tulkinnasta. Hän saa mukaansa seuraajia ja sitten tarvitaan enää uudelle uskontokunnalle nimi. Sen jälkeen tehdään Raamatun kehotuksen mukaan lähetystyötä ja näin jäsenmäärä vähitellen kasvaa.

Raamattu kertoo kasteesta. Matt.3:16 ”Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä”. Ainoa kuvaus itse kasteesta. Muut evankelistat vain mainitsevat asian. Jeesus siis nousi vedestä. Hän ei mennyt vedellä ripoteltavaksi kuten joissakin kirkoissa on tapana. Luulisi, että Jeesuksen esimerkillä olisi merkitystä. Kasteesta on silti erilaisia tulkintoja.

Luther kuvaa kastetta kauniisti. Kun henkilö on päättänyt ryhtyä seuraamaan Jeesusta, hän tekee parannuksen syntisestä elämästään ja sen merkiksi kasteessa vanha ihminen upotetaan veteen ja uusi ihminen nousee ylös.

Siinä on vahva symboliikka. Ajattelen, että kasteella on suurempikin merkitys koska Jeesus, joka oli synnitön, silti tarvitsi kasteen. Vesi on kaiken elämän edellytys muutenkin.

Vielä yksi suuri eroavaisuus on lapsikaste. Voiko henkilö vauvana päättää lähteä seuraamaan Jeesusta vai pitäisikö hänen olla sen verran vastuullisessa iässä, että ymmärtää mistä on kysymys. Tästä on kahdenlaista käytäntöä.

Esimerkkejä olisi runsaasti, mutta otetaan vielä yksi. Se on Kolmiyhteinen Jumala, joka on siis yksi Jumala, mutta esiintyy kolmena persoonana. Tämän omaksuminen on vähimmäisvaatimus tullakseen kutsutuksi kristityksi.

Raamattu ei tunne kolmiyhteistä Jumalaa. Käsite muotoiltiin Konstantinopolin kirkolliskokouksessa 381 jonka jälkeen asiaa ei ole mietitty.

Kirkot ja lahkot tulkitsevat Raamattua omalla tavallaan. Kolmiyhteisen Jumalan käsite on viisasta omaksua koska se on edellytys tullakseen kutsutuksi kristityksi. Muita edellytyksiä ei ole niin tarkkaa määritelty.

Kirjassa Omistettu Totuudenetsijälle vertaillaan Suomessa toimivien kirkkojen (12) opetuksia. Siinä lukija voi arvioida kirkkoja.

Mitä ajattelee ateisti kristillisen uskon todellisuudesta ja mitä Isä Jumala?

Mitä mieltä itse olet?

Usko Jumalaan, Taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen hänen poikaansa, sekä Pyhään Henkeen. Yhdessä he muodostavat Jumaluuden, jolla on yhteinen tavoite ja päämäärä.

Kristikunnassa on myös yleisenä käsityksenä, että Jumala on yksi mutta hän esiintyy kolmena eri persoonana.

Keskeistä Kristinuskossa on Jeesus Kristus. Hän syntyi neitsyt Mariasta. Tämä aiheuttaa epätietoisuutta, että miten syntyä neitsyestä? Taivaan Isälle, jonka voimalla kaikki on luotu tuskin tuottaa teknistä ongelmaa saattaa neitsyt raskaaksi.

Jeesus eli ihmisenä täydellisen, synnittömän elämän. Sen ansiosta Hän kykeni sovittamaan ihmisten synnit. 

Hän kuoli ristillä ihmisten syntien sovittamiseksi. Hänen ansiostaan ihmiset eivät kuole riippumatta mistään syntisyydestä.

Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä. Tästä johtuu ajatus siitä, että on muutakin elämään kuin vain tämä maallinen todellisuus.

Evankeliumit ovat Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen kertomukset Jeesuksen elämästä. Voit lukea sen yhtenäisenä kirjasta Ihmisen Poika. Se on Jeesuksen elämäkerta. Siinä kerrotaan Hänen opetuksistaan ihmisille ja varhaisen kirkon synnystä.

Raamattu on pyhä kirja, joka kertoo Jumalan kanssakäymisestä ihmisten kanssa.

Pelastuminen on kahtalainen, pelastumista sekä fyysisestä että hengellisestä kuolemasta. Kaikki ihmiset pelastuvat fyysisestä kuolemasta Jumalan armosta Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Jumalan armosta jokainen ihminen voi pelastua myös hengellisestä kuolemasta uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Tämä usko näkyy kuuliaisuutena evankeliumin laeille ja toimituksille sekä Kristuksen palvelemisessa.

Hengellinen kuolema tarkoittaa eroa Jumalasta. Ajatuksiltaan, sanoiltaan ja teoiltaan pahat ihmiset ovat hengellisesti kuolleita, vaikka he elävätkin yhä maan päällä (1. Tim. 5:6). Ihmiset voivat puhdistua synnistä ja voittaa hengellisen kuoleman Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta ja olemalla kuuliaisia evankeliumin periaatteille.

Etiikka ja elämäntapa ovat tärkeässä asemassa kristityn elämässä. Ymmärtävä ihminen ei kyseenalaista evankeliumin perusoppia, joka kehottaa lähimmäisen
rakkauteen, totuudellisuuteen, epäitsekkyyteen, nöyryyteen, anteeksi antamiseen ja parannuksen tekoon. 

Ei sillä, että niitä olisi aina noudatettu, mutta niihin vertaamalla voi tarkistaa yksilön ja yhteiskunnan henkisen tilan. Jeesuksen opetukset luovat länsimaisen kulttuurin moraalisen pohjan ja taustan.

Tiivistetysti: Kristinusko on uskoa siihen, että Jumala rakastaa maailmaa niin paljon, että hän lähetti ainoan Poikansa Jeesuksen kuolemaan ihmisten syntien tähden ja voittamaan kuoleman, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus elämään Jumalan kanssa nyt ja iankaikkisesti.

Miten lähestyä Jumalaa, jota toiset pitää vähäjärkisten höynötyksenä ja jonain yliluonnollisena uskomuksena.
He pitäytyvät ns. tieteellisessä totuudessa. No, he myös pitävät itseään sattumalta syntyneen apinan jälkeläisinä.

Toiset taas pitävät Jumalaa Taivaan Isänä, jonka lapsia me ihmiset olemme. Hän on siis meidän henkemme Isä. Meillä on tietysti myös fyysiseen maailmaan kuuluva isä, jonka tunnustavat nuo toisetkin.

Jumala valtakunta on taivaassa. Paljon muuta tästä asiasta ei voi sanoa. Raamattu kertoo jotain.

1.Moos.1:26
26. Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.”

Joh.1:1-3
1. Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.

2. Jo alussa Sana oli Jumalan luona.

3. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.

Joh.17:3-5
3. Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.

4. Minä olen kirkastanut sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni.

5. Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä.

Heb.12:9
9. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?

Raamattu kertoo paljon muutakin mutta tällä perusteella voi jo kiteyttää asiaa.

Jumalan fyysinen olemus.  Mooses kertoo, että Hän on ihmisen kaltainen. Se on aika selvästi sanottu. 

Alussa oli Sana. Hän on Jeesus Kristus, joka oli alussa Jumalan luona. Jeesus on siis se Jumala, jonka kautta kaikki luotiin. Tarkoitetaan tämän fyysisen maailman luomista, jossa me saamme elää.

Voidaan ajatella, että on kaksi rinnakkaista maailmaa: tämä meidän fyysinen ja materiaalinen maailma sekä ”taivas”, joka on hienompaa ainetta kuin tämä meidän.

Tiede tutkii maailmankaikkeutta fyysisestä aineesta käsin, jota on laskettu olevan vain 5% maailmankaikkeuden massasta. Tutkimuksen kohteena olevaa ”pimeää” ainetta tiedetään olevan 27% ja ”pimeää” energiaa 68% mutta niitä ei tunneta. Suurin osa (melkein kaikki) maailmankaikkeudesta on siis vielä tieteellinen mysteeri.

Tutkijat epäilevät ”pimeän” aineen koostuvan hiukkasista, joita ei vielä ole löydetty.

Itse elämän alkuperä, niin sanottu abiogeneesi, on edelleen avoin tieteellinen kysymys. Luomisen ajatusta ei voi mitenkään poissulkea.

Jumalaan uskominen ei ole loikan ottamista logiikan ulkopuolelle — vaan voi olla sen looginen jatkumo.

Jos maailmassa on mielekkyyttä ja älyä, sen lähteen täytyy olla vielä suurempaa älyä.

Jumalaa voi pitää todennäköisenä.

Jumalaa ei voi tietää tieteellisesti niin kuin ei ”pimeää” ainettakaan ymmärretä, mutta kuitenkin tiedetään, että sitä on. Jumalaan pitää uskoa, että voisi ymmärtää.

Viisaat ajattelijat ovat sanoneet:

“Sydämellä näkee paremmin kuin silmillä.” – Antoine de       Saint-Exupéry

“Jumala ei ole käsitteenä ymmärrettävä — Hänet voidaan vain kokea.” – Søren Kierkegaard

“Korkein totuus ei ole sanojen tavoitettavissa. Se voidaan vain oivaltaa.” – zen-viisaus

Mitä mieltä itse olet Jumalasta?

Charles Darwin (1809–1882) oli englantilainen luonnontieteilijä, joka tunnetaan parhaiten evoluutioteoriastaan ja luonnonvalinnan käsitteestä. Hän on yksi merkittävimmistä tieteilijöistä historian saatossa, ja hänen työnsä on mullistanut käsityksemme lajien synnystä ja kehityksestä.

Darwinin keskeinen teoria on Evoluutio luonnonvalinnan kautta. Hän esitti, että kaikki elävät lajit ovat kehittyneet yhteisestä kantamuodosta pitkän ajan kuluessa.

Luonnonvalinta tarkoittaa, että yksilöt, joilla on hyödyllisiä ominaisuuksia, selviytyvät paremmin ja saavat enemmän jälkeläisiä, mikä johtaa näiden ominaisuuksien yleistymiseen populaatiossa.

Tämä ajatus oli radikaali, koska se haastoi perinteiset näkemykset, mukaan lukien uskonnollisen luomiskäsityksen.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt mitä Darwin sanoo teoksessaan Elämäni s.56, että ”Kaikkien asioiden alun mysteeri jää meiltä ratkaisematta; ja minun on tyydyttävä pysymään agnostikkona.”

Tiede on innolla omaksunut tuon evoluutioteorian koska sen avulla voidaan torjua kiusallinen, uskonnollinen luomiskäsitys.

Uskon kyllä, että evoluutiolla on paikkansa mutta kaiken elämän alkuperälle se ei riitä selitykseksi.

Ota kantaa ja kerro oma näkemyksesi asiasta.