Kari Enqvist: Itse en halua puhua ateismista vaan suosin neutraalimpaa termiä "uskonnoton", joka on myös käsitteenä kattavampi. Ateismiin liitetään uskonnon aktiivinen vastustaminen ja Jumalan olemassaolon kieltäminen. Se operoi järjen sfääreissä ja puhuu yhteiskuntakriitikoiden tai filosofien äänellä. Ateismi saattaa olla hankittu vakaumus. Omassa katsannossani uskonnollinen usko on tunteen asia ja uskonnottomuus tuon tunteen puuttumista. Ateisti on lähes aina uskonnoton, mutta uskonnottoman ei tarvitse olla ateisti. Riittää, etteivät uskonnolliset rituaalit, virret, saarnat ja uskonnollinen puhe kosketa eivätkä liikuta.

Kari L: Maailmankatsomus on tietenkin jokaisen oma asia, miten haluaa maailman mielessään jäsentää. Kun luin kirjan minulle jäi kuva, että Kari on huolella ja tiedemiehen perusteellisuudella perannut kristikuntaa läpi, osallistunut erilaisten (varmaan kaikkien) kristilliseksi itseään kutsuvien kirkkokuntien kokouksiin. Varmasti hänen tarkoituksenaan on selvittää, josko joku niistä olisi oikeammassa, kuin joku toinen. Kaikki erimielisethän eivät voi olla oikeassa. En yhtään ihmettele sitä hämmennyksen määrää, joka tuollaisesta reissusta jää. Hän on siis uskonnoton.

Kari Enqvist: Joka päivä työmatkallani ajan mormonitemppelin ohi. Sen rakentamisessa ei dollareita ole säästetty. Temppelin tornin huipulla itään katsova kullattu enkeli Moroni puhaltaa pasuunaansa.

Mormoniuskon sisältö ei kiinnosta minua. Koska uskon, että mormonien pyhät tekstit ovat uskonnon perustajan Josef Smithin sepitettä, en voi olla ihmettelemättä, mikä saa miljoonat ihmiset seuraamaan niitä. Miksi nuoret amerikkalaispojat matkaavat Suomeen ja kulkevat puku päällä käännyttämässä suomalaisia? Mitä uskonnollisuus oikeastaan on? Miten se suhtautuu tietoon ja miksi se on niin elinvoimaista?

Kari L: Kirjasta ei selviä millä tarkkuudella Kari on tutustunut mormoniuskon sisältöön, kun hän suoralta kädeltä ilmoittaa, että kaikki pyhät tekstit ovat Josef Smithin sepitettä. Olisi luullut tiedemiehen olevan tarkempi ja perusteellisempi tutkimuksessaan.

Mormoni -nimitys on kirkon tuttavallinen lempinimi, mutta sen varsinainen nimi on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko. Nimi täytyy varmaan selittää: Myöhemmät Ajat ovat nyt, alkaen 1830, joka on kirkon perustamisvuosi. Pyhien, aikaisempina aikoina Jeesuksen seuraajia (kristittyjä) kutsuttiin pyhiksi. Jeesuksen Kristuksen Kirkko, tulee siitä, että Hän Jeesus Kristus itse palautti evankeliuminsa maan päälle profeetta Joseph Smithin välityksellä. Jos tämä selvitys tuntuu hankalalta, niin tähän kirkkoon on helppo tutustua verkon kautta osoitteessa www.jeesuksenkristuksenkirkko.org.

Kari Enqvistiä askarruttaa myös kysymys miksi nuoret amerikkalaispojat kulkevat käännyttämässä suomalaisia? Vielä erikoisempi asian on, kun tietää, että myös suomalaiset nuoret tekevät niin ja, että tätä tapahtuu muissakin maissa. On varsin erikoista, että nuoret, joilla on opiskelut, seurustelu ym. tärkeitä asioita, käyttävät n. kaksi vuotta elämästään lähetystyöhön ja opiskelevat sinä aikana vieraan kielen, jolla ei välttämättä ole juurikaan käyttöä lähetystyön jälkeen. On totta, että siinä on jotain erikoista, tässä sekularistisessa maailmassa. Hän esittää myös kysymyksen, mitä uskonnollisuus oikeastaan on? Vastaan siihen niin, että kysymys on valinnasta. Samoin kuin Kari on valinnut, tietyn päättelyketjun jälkeen, uskonnottomuuden omakseen, niin uskovainen on omilla perusteillaan valinnut uskonnon. Pitää siis haluta uskoa ja sen jälkeen asia avautuu paremmin.

Hän kysyy vielä, miten se suhtautuu tietoon. Varmaan on niin, että tietoon suhtaudutaan samoin kuin kaikki muutkin. Varsinainen tieto kuuluu aineelliseen maailmaa. Uskonnollinen tieto taas tarkoittaa perusteellisen tutkimuksen jälkeen saatua uskonvarmuutta.

Kari Enqvit: Kenen tieto on oikeaa? Miksi luterilaisten versio Raamatusta olisi parempi kuin vaikkapa jehovien? Ja miksi Uuden Testamentin kaanoniin hyväksytyt kirjat olisivat Jumalan sanaa mutta siitä pois pudotetut apokryfiset kirjat eivät? Miksei odotettavissa voisi olla uutta, Raamattua parempaa tai täydentävää jumalallista ilmoitusta? Jos uskoo Jumalan toimivan aktiivisesti tänäkin päivänä, mikäpä olisi luonnollisempaa. Eteneehän tiedekin niin, että vanha tieto täsmentyy uudella ja tarkemmalla. Mutta tämä kielletään jyrkästi.

Kari L: Raamattu on kirjoitettu omana aikanaan oman aikansa ihmisille ja sen ymmärtäminen vaatii hengen ohjausta. Jehovat ovat tulkinneet Raamattua oman kykynsä ja harkintansa mukaan ja kirjoittaneet siitä oman versionsa. Onko se parempi ja oikeampi, en tiedä, enkä myöskään tiedä minkälaisella Jumalan valtuudella kirja on kirjoitettu. Sanovat, että se on Jumalan sanaa.

Uuden testamentin hyväksyttyjen kirjojen luettelo sisältää 27 osaa, jotka koostuvat evankeliumeista, kirjeistä ja Ilmestyskirjasta. Uuden testamentin kirjojen kirjoittajat olivat apostoleja, heidän työtovereitaan ja muita varhaisen kristinuskon vaikuttajia. Uuden testamentin kirjojen luettelo vakiintui varhaisessa kristillisyydessä, mutta täysin yksimielistä hyväksyntää kaikista kirjoista ei ole ollut alusta asti. Esimerkiksi kirje Heprealaisille hyväksyttiin vasta myöhemmin, ja joitakin muitakin kirjoja kyseenalaistettiin eri aikoina. Juutalaisten ja kristittyjen apokryfiset kirjat eroavat toisistaan, ja jotkut kristillisistä apokryfisistä kirjoista ovat enemmän gnostilaisia kuin kristillisiä. Lisäksi jotkut kristilliset ryhmät, kuten ortodoksinen ja koptilainen kirkko, hyväksyvät joitain apokryfisiä kirjoja osaksi Raamattuaan. Niitä nyt ei ole pidetty yhtä arvokkaina ja tärkeinä kuin kanonisia pyhiä kirjoituksia katolisessa ja luterilaisessa maailmassa. Kirjoituksia on ollut paljon ja valintaa on pitänyt tehdä.

Kari Enqvit kysyy vielä: miksei voisi olla uutta Raamattua täydentävää ilmoitusta tänäkin päivänä, mikäpä olisi luonnollisempaa?

Kari L: Hyvä kysymys. Olisit Kari varmaankin saanut tähän kysymykseen oleellisia vastauksia, jos olisit hiljentänyt työmatka-ajoa siinä torvea soittavan enkeli Moronin kohdalla.

Kari Enqvit: On tosiseikka, että luonnonvakioiden arvojen muuttaminen tekisi maailmasta tyystin erilaisen. Neutroni on 0,1 prosenttia protonia painavampi, mutta jos se olisi protonia 0,1 prosenttia kevyempi, universumissa ei olisi tähtiä eikä stabiileja atomeja – eikä lainkaan elämää. Vaikuttaa siltä, että neutronin massa on hienosäädetty ihmistä varten, sillä eikö se voisi olla melkein millainen tahansa? Saman lajisia esimerkkejä on muitakin: maailmankaikkeuden massan ja energian yhteenlaskettu määrä on äärimmäisen lähellä ns. kriittistä tiheyttä; pienikin poikkeama antaisi lopputulemaksi kosmoksen, joka olisi romahtanut kasaan tai sitten laajentunut niin hitaasti, ettei galakseja olisi muodostunut lainkaan.

Kari L: Tämä tiedemiehen todistus vahvistaa omaa uskoani siihen, että on tarvittu ohjausta, että nämä neutronit ja protonit ovat juuri sellaisia kuin ovat ja että maailma on voinut muodostua sellaiseksi kuin se on.

Kari Enqvist: Vaikka emme tarkasti tiedä mikä inflaation aiheuttaa, se on kosmologiassa muodostunut eräänlaiseksi perusparadigmaksi. Syyt eivät kuitenkaan ole filosofiset. Emme kannata inflaatiota siksi, että mustat, ateistiset sielumme siitä ilahtuisivat koska se soveltuu intellektuaaliseksi kyykkämailaksi, jolla voi läimiä teistejä. Kosmologit uskovat inflaatioon, koska sen aikana tapahtuneiden kvantti-ilmiöiden voidaan laskea tuottavan kosmisessa mikroaaltotaustassa havaittavat pienet
lämpötilavaihtelut.

Kari L: En ymmärrä mitä tarkoittaa, että inflaation kannattaminen soveltuisi kyykkämailaksi, jolla voi läimiä teistejä? Miksei tuo inflaatio ja sen aikana tapahtuneet kvantti-ilmiöt voisi olla ihan juuri niin kuin on laskettu. Eipä ainakaan minun kristinuskoni tässä käy kiistelemää. Ihan hyvin voitte tuulettaa nokiset, ateistiset sielunne raikkaammiksi.

Kari Enqvist: Yritän nyt sanoa sen niin yksinkertaisesti kuin kykenen: ei ole mitään, mikä voisi osoittaa uskonnottoman vakaumukseni epätodeksi, sillä se ei perustu tieteelliseen todistusaineistoon.

Ei myöskään ole todistusaineistoa, joka saisi minut uskomaan, että Jumala on olemassa. Uskonasioissa en ole evidentialisti.
Uskonnottomuus on sisäinen tunne, joka on empiirisen koeteltavuuden tavoittamattomissa. Se ei ole tieteellisessä mielessä totta eikä epätotta. Se on pelkkä mielipide.

Kari L: Huomasin kuitenkin näissä Karin teksteissä, että tutkimus tällä uskomattomalla matkalla uskovien maailmaan ei ollut perusteellista. Tutkimus jäi vajaaksi. Sanot, että uskonnottomuus on mielipide ja sisäinen tunne. Ei se sisäinen tunne itsestään ilmaannu, vaan kaiketi muodostuu sen tiedon ja vaikutteiden perusteella mitä on itseensä imuroinut.

Kari Enqvist: Uskonnoton voi päätyä samoihin moraalisiin käsityksiin kuin uskova, mutta luonnollisesti hänen perustelunsa eivät pohjaa Raamattuun tai uskonkappaleisiin. Myös uskonnoton voi uskoa loukkaamattomaan ihmisarvoon vaikkei pidä kanssaihmisiään hänelle olemattoman Jumalan kuvana. Usein sanotaankin, että ihmisillä on luontainen moraalitaju, joka kehittyy hieman samaan tapaan kuin puhekieli, matkimalla ja intuitiivisesti. Oikean ja väärän erottaminen ei siis edellytä Raamatun käskyetikkaa tai moraalifilosofian opintoja sen enempää kuin äidinkielen omaksuminen kieliopin pänttäämistä. Pelkkä luonnollinen järki riittää.

Kari L: Pidän erinomaisena asiana, että uskonnoton jakaa saman etiikan ja moraalin kuin uskovakin. Tämä on paljolti evankeliumin tarkoituskin. Sanot, että ihmisellä olisi luontainen moraalintaju. Kristitty kutsuu sitä omaksi tunnoksi jollainen on kaikilla ihmisillä. Siitä erikoinen aisti, että sen ääni hiljenee jos sitä ei kuunnella. Historiasta tiedämme, että elämä on ollut yhtä petosta, ryöstömurhaa ja kostoa.

Kristinuskon moraalikäsitykset perustuvat Raamatun opetuksiin, erityisesti kymmenen käskyn ja Jeesuksen opetusten rakkauden kaksoiskäskystä ja kultaisesta säännöstä. Kristinusko korostaa yksilön vastuuta teoistaan ja lähimmäisen rakastamista, mikä on vaikuttanut länsimaisen etiikan ja moraalin periaatteisiin, kuten ihmisarvon kunnioittamiseen, oikeudenmukaisuuteen ja yhteisöllisyyteen. Nämä opit ovat taustalla länsimaisen kulttuurin menestyksessä.
Näitä oppeja kirkot ovat tolkuttaneet suomalaistenkin päähän satoja vuosia. Eihän se täydellistä ole ollut, mutta hienoa, että jotain siitä on tarttunut ateistiinkin. Se on myös taustana sille, että suomalaiset ovat toistuvasti maailman onnellisin kansa.