Merkittävä hahmo kristikunnalle. Ensimmäinen kristitty keisari, tosin hänet kastettiin vasta kuolinvuoteellaan. Hän oli keisari eikä voinut alkaa viettää kristityn elämää. 

Konstantinus kukisti kilpailijansa ja vakiinnutti asemansa Rooman ainoana keisarina. Hän toteutti mittavia uudistuksia valtakunnassa. Hän lopetti kristittyjen vuosisatoja jatkuneen vainon ja palautti takavarikoidun omaisuuden kirkolle. Kristinuskosta tuli laillinen uskonto Roomassa.

Hän tutustui kristilliseen uskoon paremmin ja totesi, etteivät kristityt itsekään oikein olleet selvillä mihin pitäisi uskoa. Hän oli järjestyksen mies eikä sulattanut sellaista. Hän päätti kutsua koolle Nikean kirkolliskokouksen v.325. Osanottajia oli 318 piispaa ja kirkonmiestä.

Kokouksen tuloksena oli monisanainen uskontunnustus, josta on johdettu usko kolmiyhteiseen Jumalaan. Se oli poliittinen teksti, jonka kaikki voivat hyväksyä. Tämä oli merkittävää kristillisen kirkon kannalta ja yhdisti kirkon.

Kunnes taas erimielisyydet nousivat kirkossa esiin. Kirkko jakaantui Idän ja Lännen kirkoiksi koska Länsi lisäsi uskontunnustukseen sanan ”filioque” (ja Pojasta), mikä tarkoittaa, että Pyhä Henki lähtee sekä Isästä että Pojasta. Itäisen kirkon mukaan Pyhä Henki lähtee vain Isästä. 

Voisi kysyä, että mitä edellytyksiä ihmisillä on tuollaista asiaa arvioida ja miettiä.

Myöhemmin sitten historia kertoo Katolisen (lännen) kirkon kaameuksista, Inkvisitiosta, Noitavainoista, Anekaupoista, Ristiretkistä ym.

Luther ja muut protestantit saivat niistä tarpeekseen ja heidän vaikutuksestaan perustettiin uusia kirkkoja mm. Luterilaisuus, Anglikaanisuus, Baptismi, Metodismi, Helluntailaisuus, Adventismi ym. Tämän lisäksi maailmalta löytyy erilaisia kristillisiä kirkkoja tai yhdistyksiä World Christian Encyclopedian mukaan yli 30 000 erilaista.

Siinä sitä ollaan. Tarvittaisiin taas keisari Konstantinus paikalle. Tai Jeesus Kristus palauttamaan perustamansa alkuperäisen kirkkonsa.

Teologit ovat pitkään argumentoineet, että maailmankaikkeuden olemassaolon voi selittää vain Jumalan luomistyöllä. Nämä selitykset ovat kuitenkin viimekädessä yhtä tyhjää puhetta kuin vetoaminen kvantti-ilmiöihin, eivät ne auta meitä pääsemään lähemmäksi vastausta.

Huolimatta siitä odotammeko Jumalan vai kvanttimekaniikan lakien tarjoavan vastauksen, emme pääse eroon miksi -kysymyksistä. Perustelemattoman tosiasian voi yrittää työntää mahdollisimman pitkälle, mutta lopulta miksi -kysymysten sarjaan pitää antaa vastaus, joka on enemmän kuin pelkkä ”koska” tai ”miten”.” 

Nykyisin maailmankaikkeus sisältää energiaa paljon enemmän aineen muodossa. Kun katsomme tarpeeksi kauas menneisyyteen, näemme sen sijaan ajan, jolloin asia oli toisin. Universumimme ei ollut alussa täynnä ainetta vaan valoa.

Alussa kaikki oli valoa ja energiaa. Aine syntyi valosta, kun laajeneva ja jäähtyvä universumi antoi hiukkasille mahdollisuuden yhdistyä.

Saadaksemme selityksen tälle tapahtumasarjalle täytyy mennä edeltävään aikaan ennen valon syttymistä.

Ennen kuin me ihmiset synnyimme, elimme Jumalan, henkemme Isän luona. Olemme siis kaikki ihmiset sisaria ja veljiä.

Taivaassa pidettiin tilaisuus, jossa Isä esitti suunnitelmansa meille henkilapsilleen, jotka tulisimme elämään tämän maan päälle.

Koska Isä rakastaa meitä Hän haluaa antaa meille ikuisen elämän lahjan. Tämän edellytyksenä on, että lähdemme Hänen luotaan, ja aloitamme uskon, kasvun ja muuttumisen ihmeellisen matkan. Sitä ennen tarvitaan tapahtumapaikka – maailma.

Paikka, jossa voimme saada fyysisen ruumiimme ja kokea vastakkaisuutta.

Jumala on antanut ihmisille oikeuden valita ja toimia omasta puolestaan. Ihmiset ovat vapaita valitsemaan vapauden ja iankaikkisen elämän tai orjuuden ja kuoleman.

Tämän suunnitelman ansiosta ihmisten on mahdollista saada korotus ja elää ikuisesti Jumalan kanssa. Tätä suunnitelmaa sanotaan myös pelastussuunnitelmaksi, onnensuunnitelmaksi ja armonsuunnitelmaksi.

Jeesus sai tehtäväkseen toteuttaa tämä suunnitelma.

Hän on Alfa ja Oomega. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. (Joh.1:3)

Ihmisen Poika on Jumalan poika. Hän on Isä Jumalan Esikoinen hengessä.

Hänet asetettiin suureen kutsumukseen jo ennen maailman luomista.

Isän johdolla Jeesus loi maan ja kaiken, mitä siinä on.

Hän syntyi Beetlehemissä neitsyt Marialle. Hän on Isän Ainosyntyinen lihassa.

Hän eli synnittömän elämän ja sovitti täydellisesti kaikkien ihmisten synnit vuodattamalla verensä ja antamalla henkensä ristillä.

Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä varmistaen siten ylösnousemuksen lopulta koko ihmiskunnalle. Jeesuksen sovituksen ja ylösnousemuksen kautta ne, jotka tekevät parannuksen synneistään ja noudattavat Jumalan käskyjä, voivat elää iankaikkisesti Jeesuksen ja Isän luona.

Hän eli noin 33 vuotiaaksi. Hänen julkinen toimintansa kesti ainoastaan kolme vuotta. Hän ei käynyt koskaan ulkomailla, eikä puhunut vieraita kieliä. Hän ei seuraajineen valloittanut yhtään kaupunkia tai maata. Hän ei kirjoittanut yhtään kirjaa. Silti hänellä lasketaan nykyisin olevan n. kaksi miljardia seuraajaa. 

Hänen vuokseen on syntynyt yli 30 000 erilaista kiristillistä kirkkoa tai yhteisöä. Hänestä on kirjoitettu lukematon määrä kirjoja.

Jeesus Kristus on suurin olento, joka koskaan on syntynyt tämän maan päällä. Hänen elämänsä on täydellinen esimerkki siitä, kuinka koko ihmiskunnan tulisi elää.

Hän on välimies ihmisten ja Jumalan välillä siksi kaikki rukoukset tulisi lausua, siunaukset antaa ja pappeustoimitukset suorittaa hänen nimessään. Hän on herrojen Herra, kuninkaiden Kuningas, Luoja, Vapahtaja ja koko maan Jumala.

Jeesus Kristus tulee takaisin voimassa ja kirkkaudessa hallitsemaan maan päällä tuhatvuotisen valtakunnan aikana.

Viimeisenä päivänä hän tuomitsee koko ihmiskunnan.

Mitä ajatuksia sinulla on Jeesuksesta?

Epikuroksen paradoksia, pahan ongelmaa – teodikeaa, pidetään perusteluna Jumalan olemassaoloa vastaan:

”Jos Jumala tahtoo estää pahan, mutta ei kykene siihen, silloin Hän ei ole kaikkivaltias. Jos Hän kykenee estämään pahan, mutta ei halua tehdä sitä, Hän on pahansuopa. Jos Hän sekä kykenee estämään pahan, että tahtoo estää sen, mistä paha tulee? Jos Hän ei kykene eikä tahdo estää pahaa, miksi kutsua häntä Jumalaksi?”

Jumala ei ole osapuolena ihmisten valinnoissa, joiden kautta paha tulee maailmaan. Hän on antanut neuvot ja ohjeet, miten elää, välttää pahaa ja miten tehdä oikeita valintoja. Ihmiset saavat itse päättää seuratako pahaa vai valitako hyvä.

Tässä on tietenkin paljon sävyjä, erilaisia olosuhteita ja vaikutuksia, joista siten kokonaisuus – elämä – muodostuu.  Siinä on ihmisen olemassaolon tarkoitus. Elämme täällä koetusaikaa. On ehkä syytä todeta, että onnettomuudet, sairaudet ym. asiat jotka, aiheuttavat kärsimystä ihmisten elämässä, eivät ole pahuutta.

Uskonnoton ei näe Jumalaa, eikä Hänen tarkoituksiaan maailmassa. Uskonnottoman mielestä hänen tekemisiään ei kukaan kysele myöhemmin. Toisin sanoen hän voi vaikka tappaa, jonkun hankalana pitämänsä ihmisen tai vain hyödyn vuoksi, kunhan huolehtii siitä, ettei jää kiinni. Aika synkkä maailmankuva.

Normaalisti ihmisellä on omatunto, jonka perusteella hän tietää sisimmässään mikä on oikein ja mikä väärin. Jos ei omaatuntoaan kuuntele se ei enää toimi. Ihminen voi paatua. Tämä koskee niin uskonnotonta kuin uskovaakin.

Elämän tarkoitus on siis juuri tuo valintojen tekeminen ja vapaan tahdon soveltaminen. Ihmiset ovat Jumalan lapsia – siis heidän henkensä on Jumalan lapsi. Olemme kaikki ihmiset sisaria ja veljiä keskenämme. Jos tämä ajatus yleistyisi niin olisi varmasti vähemmän sotia ja muuta pahantekoa maailmassa.

Myös tietoisuus siitä, että olemme kuolemattomia olentoja, joiden fyysinen olemus jää tänne ja siirtyy luonnon kiertokulkuun, mutta henki (sielu) elää ja saa vastata elämän aikaansaannoksista, se tekisi ihmisistä vastuullisempia.

Uskonnottoman elämä päättyy, kun se päättyy, eikä sillä ole mitään tarkoitusta, eikä mitään muuta ole.

Voin hyvin ymmärtää sen, etteivät kristinuskon selitykset uskonnottomalle uppoa. Hän peilaa niitä kristinuskon historiassa tapahtuneisiin kaameuksiin.

Pitäisi kuitenkin nähdä, etteivät ne ole kristinuskoa vaan vallankäyttöä ja pahuutta. Kristinuskoa ovat Jeesuksen opetukset ja kymmenen käskyä. Kaikki muu on sitten jotain vanhaa traditiota ja poliittisia tavoitteita.

Mitä mieltä olet?

Joku on enemmän oikeassa kuin joku toinen? Tai sitten kaikki ovat väärässä. Tällainen on tilanne kristikunnassa. Kaikki tulkitsevat Raamattua ja ovat omasta mielestään oikeassa, koska lähteenä on pyhä kirja.

Uusi uskontokunta syntyy, kun joku voimakas persoona on vakuuttunut jostain uudesta tulkinnasta. Hän saa mukaansa seuraajia ja sitten tarvitaan enää uudelle uskontokunnalle nimi. Sen jälkeen tehdään Raamatun kehotuksen mukaan lähetystyötä ja näin jäsenmäärä vähitellen kasvaa.

Raamattu kertoo kasteesta. Matt.3:16 ”Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä”. Ainoa kuvaus itse kasteesta. Muut evankelistat vain mainitsevat asian. Jeesus siis nousi vedestä. Hän ei mennyt vedellä ripoteltavaksi kuten joissakin kirkoissa on tapana. Luulisi, että Jeesuksen esimerkillä olisi merkitystä. Kasteesta on silti erilaisia tulkintoja.

Luther kuvaa kastetta kauniisti. Kun henkilö on päättänyt ryhtyä seuraamaan Jeesusta, hän tekee parannuksen syntisestä elämästään ja sen merkiksi kasteessa vanha ihminen upotetaan veteen ja uusi ihminen nousee ylös.

Siinä on vahva symboliikka. Ajattelen, että kasteella on suurempikin merkitys koska Jeesus, joka oli synnitön, silti tarvitsi kasteen. Vesi on kaiken elämän edellytys muutenkin.

Vielä yksi suuri eroavaisuus on lapsikaste. Voiko henkilö vauvana päättää lähteä seuraamaan Jeesusta vai pitäisikö hänen olla sen verran vastuullisessa iässä, että ymmärtää mistä on kysymys. Tästä on kahdenlaista käytäntöä.

Esimerkkejä olisi runsaasti, mutta otetaan vielä yksi. Se on Kolmiyhteinen Jumala, joka on siis yksi Jumala, mutta esiintyy kolmena persoonana. Tämän omaksuminen on vähimmäisvaatimus tullakseen kutsutuksi kristityksi.

Raamattu ei tunne kolmiyhteistä Jumalaa. Käsite muotoiltiin Konstantinopolin kirkolliskokouksessa 381 jonka jälkeen asiaa ei ole mietitty.

Kirkot ja lahkot tulkitsevat Raamattua omalla tavallaan. Kolmiyhteisen Jumalan käsite on viisasta omaksua koska se on edellytys tullakseen kutsutuksi kristityksi. Muita edellytyksiä ei ole niin tarkkaa määritelty.

Kirjassa Omistettu Totuudenetsijälle vertaillaan Suomessa toimivien kirkkojen (12) opetuksia. Siinä lukija voi arvioida kirkkoja.

Mitä ajattelee ateisti kristillisen uskon todellisuudesta ja mitä Isä Jumala?

Mitä mieltä itse olet?

Usko yhteen Jumalaan Taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen hänen poikaansa, sekä Pyhään Henkeen. Yhdessä he muodostavat Jumaluuden.

Keskeistä Kristinuskossa on Jeesus Kristus. Hän syntyi neitsyt Mariasta. Tämä aiheuttaa epätietoisuutta, että miten syntyä neitsyestä? Taivaan Isälle, jonka voimalla kaikki on luotu tuskin tuottaa teknistä ongelmaa saattaa neitsyt raskaaksi.

Jeesus eli ihmisenä täydellisen, synnittömän elämän. Sen ansiosta Hän kykeni sovittamaan ihmisten synnit. 

Hän kuoli ristillä ihmisten syntien sovittamiseksi. Hänen ansiostaan ihmiset eivät kuole riippumatta mistään syntisyydestä.

Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä. Tästä johtuu ajatus siitä, että on muutakin elämään kuin vain tämä maallinen todellisuus.

Evankeliumit ovat Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen kertomukset Jeesuksen elämästä. Voit lukea sen yhtenäisenä kirjasta Ihmisen Poika. Se on Jeesuksen elämäkerta. Siinä kerrotaan Hänen opetuksistaan ihmisille ja varhaisen kirkon synnystä.

Raamattu on pyhä kirja, joka kertoo Jumalan kanssakäymisestä ihmisten kanssa.

Pelastuminen on kahtalainen, pelastumista sekä fyysisestä että hengellisestä kuolemasta. Kaikki ihmiset pelastuvat fyysisestä kuolemasta Jumalan armosta Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Jumalan armosta jokainen ihminen voi pelastua myös hengellisestä kuolemasta uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Tämä usko näkyy kuuliaisuutena evankeliumin laeille ja toimituksille sekä Kristuksen palvelemisessa.

Hengellinen kuolema tarkoittaa eroa Jumalasta. Ajatuksiltaan, sanoiltaan ja teoiltaan pahat ihmiset ovat hengellisesti kuolleita, vaikka he elävätkin yhä maan päällä (1. Tim. 5:6). Ihmiset voivat puhdistua synnistä ja voittaa hengellisen kuoleman Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta ja olemalla kuuliaisia evankeliumin periaatteille.

Etiikka ja elämäntapa ovat tärkeässä asemassa kristityn elämässä. Ymmärtävä ihminen ei kyseenalaista evankeliumin perusoppia, joka kehottaa lähimmäisen
rakkauteen, totuudellisuuteen, epäitsekkyyteen, nöyryyteen, anteeksi antamiseen ja parannuksen tekoon. 

Ei sillä, että niitä olisi aina noudatettu, mutta niihin vertaamalla voi tarkistaa yksilön ja yhteiskunnan henkisen tilan. Jeesuksen opetukset luovat länsimaisen kulttuurin moraalisen pohjan ja taustan.

Tiivistetysti: Kristinusko on uskoa siihen, että Jumala rakastaa maailmaa niin paljon, että hän lähetti ainoan Poikansa Jeesuksen kuolemaan ihmisten syntien tähden ja voittamaan kuoleman, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus elämään Jumalan kanssa nyt ja iankaikkisesti.