Maapallo on kiviplaneetta, joka tiivistyi pölypilvestä noin 4,5 mrd vuotta sitten ja asettui sattumalta juuri sopivan matkan päähän auringosta. Se oli kuuma, kivinen ja vihamielinen planeetta, jolla ei ollut happea eikä elämää.
Miljoonien vuosien kuluessa Maa jäähtyi. Vesihöyry tiivistyi sateeksi ja muodosti valtameret. Yksinkertaiset kemialliset yhdisteet alkoivat juuri sopivasti sattumalta reagoida keskenään.
Noin 3,5-4 mrd vuotta sitten tapahtui sattumalta jotain hyvin poikkeuksellista. Osa molekyyleistä alkoi järjestäytyä tavalla, joka mahdollisti itsensä kopioimisen. Näin soluttomista ja yksisoluisista bakteereista ja arkeoneista kehittyi ensimmäinen elämänmuoto.
Miljardien vuosien ajan Maata hallitsivat mikroskooppisen pienet eliöt. Erityisen tärkeiksi nousivat Syanobakteerit. Ne oppivat sattumalta hyödyntämään auringon energiaa yhteyttämällä. Samalla ne vapauttivat ilmakehään happea. Voimme olla kiitollisia näille bakteereille aina kun hengitämme.
Syanobakteereiden sinnikkään työn ansiosta noin 2,4 – 2,5 mrd vuotta sitten hapen lisääntyminen ilmakehässä aiheutti happikatastrofin. Maailma muuttui sattumalta erilaiseksi kuin ennen. Monimutkaisemman elämän kehittyminen tuli mahdolliseksi. Se oli suuri käännekohta elämänpuun kehityksessä. Vapaa happi oli myrkyllistä suurimmalle osalle silloisista eliöistä, mikä aiheutti massasukupuuttoja.
Hapen ansiosta kehittyi tehokkaampi energian tuottaminen, joka mahdollisti monimutkaisempien solujen syntymisen.
Aitotumalliset solut syntyvät noin 2 mrd vuotta sitten. Solu on aika kehittynyt elin ja on mahdoton kuvitella sen syntyneen sattumalta.
Tuma – sisältää DNA:n eli perimän.
Mitokondriot – tuottavat suurimman osan solun energiasta.
Solulima – ympäristö, jossa suuri osa kemiallisista reaktioista tapahtuu.
Solukalvo – säätelee aineiden kulkua soluun ja sieltä pois.
Ribosomit – valmistavat proteiineja.
Solulimakalvosto – osallistuu proteiinien ja rasvojen valmistukseen.
Golgin laite – muokkaa, lajittelee ja kuljettaa molekyylejä.
Kloroplastit – vain kasveissa ja levissä; ne yhteyttävät.
Solut mahdollistivat monisoluisten eliöiden syntymisen. Sienet, puut, kasvit, hyönteiset kalat, nisäkkäät koostuvat soluista.
Normaalimiehen kehossa on noin 37,2 biljoonaa solua, jotka toimivat hämmästyttävän koordinoidusti. Tutkimusten mukaan mikrobisoluja on suunnilleen sama määrä kuin omia soluja tai hieman enemmän noin 30 biljoonaa. Ihmiskehossa on yli 200 erilaista solutyyppiä.
Noin 600 milj. vuotta sitten monisoluisten eliöiden nopea kehittyminen alkaa.
Sitten noin 540 milj. vuotta sitten tapahtui Kambrikauden räjähdys. Tarkoittaa, että suhteellisen lyhyessä ajassa ilmestyi valtava määrä uusia eläinryhmiä.
Noin 365-360 milj. vuotta sitten Kalat nousivat merien valtiaiksi ja osa siirtyi maalle. Näistä kehittyivät sammakkoeläimet, matelijat, nisäkkäät ja kädelliset.
Nykyihminen ilmaantui Afrikkaan noin 300 000 vuotta sitten. Ihmisen erityispiirre on älykkyys ja kyky tehdä yhteistyötä, käyttää kieltä, jonka avulla tieto siirtyy sukupolvelta toiselle.
Fyysinen olemuksemme on osa katkeamatonta elämän ketjua, joka on jatkunut noin 4 mrd vuotta. Olemme elämänpuun nuorin oksa.
Sattumalta syntynyt
On todella monia onnekkaita sattumia, joiden johdosta ihminen voi ihmetellä olemassaoloaan. Uskon vahvasti, että asioiden kehitykseen on vaikutettu hyvä lopputuloksen aikaan saamiseksi.
Raamatussa 1.Moos 1:26 Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." Ihmisen kehittyminen Jumalan kaltaiseksi on varmaankin tämän jatkuvan kehityksen tavoite.