Wikipedia Ilkka Niiniluodon maailmankuvasta ja maailmankatsomuksesta:
Uskontojen arvovaltoina pitämiin kirjoituksiin nojautuva käsitys todellisuutta koskevan tiedon hankkimisesta ja perustelemisesta on Niiniluodon mukaan välttämättä ristiriidassa tieteen epädogmaattisen menetelmän kanssa.

Tieteellisen maailmankatsomuksen kannattaja hyväksyy arvokäsityksen, jonka mukaan tieteellisen tutkimuksen keskeinen tavoite on totuus, ja tieto-opin, jossa sallitaan vain kriittinen tieteellinen menetelmä todellisuutta koskevan tiedon muodostamisen välineeksi.

Kirjassaan Hyvän elämän filosofiaa Ilkka Niiniluoto sanoo, että kuoleman olotilaa on turha pelätä, koska elintoimintojen lakattua ei enää ole olemassa minää, joka voisi ajatella tai tuntea tuskaa. Uskontojen toiveajattelulle kuoleman jälkeisestä elämästä ei ole mitään tieteellisiä perusteita, mutta samalla voi helpottuneena todeta, että meitä ei myöskään voi pelotella syntien palkkana saatavasta tuomiosta, rangaistuksesta ja kadotuksesta.

Kari: Tuo on totta, ettei kuolemaa tarvitse pelätä mutta Niiniluodon ajatus on, ettei kuoleman jälkeen olisi mitään elämää. Kristinuskossa on oleellinen tieto, jota Niiniluoto pitää toiveajatteluna, että elämä jatkuu toisessa ulottuvuudessa ja sillä on merkitystä, millaiseksi ihminen on kehittynyt maallisen elämänsä aikana. Tiede ja uskonto ovat eri asioita. Tiede tutkii ja tietää fyysisen maailman asioita. Kysymys on kuitenkin maailmankaikkeudesta, jossa fyysistä ainetta on vain n.5 % loput 95 % on pimeää ainetta tai energiaa. Pimeää koska niitä ei tunneta. Tämä on tieteellinen tieto mutta voi kai sanoa, että tieteellinen tietämys on rajallista ja samoin totuuden tavoittelu.

Ilkka: Mikä sitten on väliaikaisen äärellisen ihmiselämän tarkoitus? Biologin vastus on, että elämän tarkoitus on jatkaa elämää. Niinpä monille meistä elämän täyttymistä on nähdä rakkauden hedelminä syntyneiden lapsien ja lapsenlapsien kasvavan ja menestyvän. Monet löytävät elämälleen merkitystä jostain ”elämää suuremmasta” kokonaisuudesta – esimerkiksi työstä isänmaan, maailmanrauhan, ympäristönsuojelun, tieteen, taiteen, tekniikan ja talouden hyväksi. Uskonnot ikään kuin ulkoistavat elämän tarkoituksen jollekin oletetulle yliluonnolliselle mahdille, joka on ennalta asettanut ihmiselle tehtävän suoritettavaksi tämän puoleisessa maailmassa – usein jopa niin, että tämä tehtävä on tuon jumalolennon palvominen ja pelkääminen.

Kari: Tässä nyt näyttää olevat väärinkäsitystä. Uskonnottoman ihmisen ja kristityn elämän tarkoitukset ovat hyvin samoja. Kristitty ei mitenkään ulkoista elämäntarkoitustaan millekään mahdille ja tuo ”palvominen ja pelkääminen” antavat ihan vääränlaisen sävyn. Jumalaa rakastetaan koska Hän on ensin meitä rakastanut. Häntä ja Hänen ohjeitaan (käskyjä) kunnioitetaan koska tiedetään niiden olevan oikeita ja hyviä. Ne tähtäävät hyvään elämään. Kristus sanoo olevansa tie totuus ja elämä. Tarkoittaa, että elämä Hänen esimerkillään vie iankaikkiseen elämään. Onhan se jotain muuta kuin välttämätön ja lopullinen tuho.

Ilkka: Oma käsitykseni, jota koko kirjani ilmaisee, on se, että ihmiselämän tarkoituksen voi asettaa vain ihminen itse. Kun minulta kerran pyydettiin lyhyt lausuma onnesta, muotoiluni oli seuraava:
”Onni on tyytyväisyyden tunne, joka syntyy hetkellisesti, kun tietää tehneensä parhaansa omien mahdollisuuksien toteuttamisessa ja toisen ihmisen auttamisessa.”

Kari: Kristittynä olen samaa mieltä, että ihmisellä on vapaa tahto tehdä ja valita sitä taikka tätä ja kantaa sitten valintojensa seuraukset. Uskonnon tarkoituksena on antaa suuntaa sille, että nuo ihmisen valinnat olisivat hyviä ja johtaisivat myönteiseen suuntaan. Kaikki ihmiset, heidän henkensä siis on Jumalan lapsi, joka on ikuinen olento eikä sellaisena voi kuolla. Olemme kaikki saman Isän lapsia. Isä tietenkin toivoo lapsilleen kaikkea hyvää.

Jumalan lapsina meillä on mahdollisuus kehittyä Jumalan kaltaiseksi. Tämä fyysinen elämä on vain eteinen ja koetusaika, miten käytämme vapaata tahtoamme.

Tuo onnen lyhyt muotoilu on osuva. Lähimmäisen rakastamisesta ja auttamisesta puhutaan myös uskonnossa.