Filosofi Timo Airaksinen on kirjassaan Jäähyväiset uskonnolle – Henkisyyden puolustus ilmaissut katsomuksensa. Kommentoin häntä tässä blokissa.

Timo: Uskonnolla ja etiikalla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Uskonnon nimissä tehdään edelleen tekoja, jotka eivät kestä eettistä tarkastelua. Esimerkiksi, en usko, että tarina Jeesuksesta Jumalan poikana, joka syntyi neitsyestä ja pelastaa kaikki ihmiset, on eettisesti kestävällä pohjalla.

Kari: Jos uskonnolla ja etiikalla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, silloin uskonto on jotain muuta kuin kristinuskoa.
On Taivaan Isältä suuri uhraus antaa ainoa Poikansa tänne maailmaan ihmisten kiusaamaksi ja teloittamaksi.

Tämä kuuluu suureen suunnitelmaan. Jeesus voitti kuoleman nousemalla kuolleista. Sovituksen vuoksi kaikki ihmiset nousevat kuolleista kuolemattomassa ruumiissa. Sovitus tarjoaa keinon ihmisille saada syntinsä (etiikan vastaiset teot) anteeksi ja elää ikuisesti Jumalan luona. Sehän on hyvinkin eettistä, kun vertaa sitä vaihtoehtoon, jossa on vain pelkkä kuolema.

Timo: Jos apostaasi on luterilaiselle pikku juttu, mikä sitten pitää kirkon pystyssä ajasta aikaan? Kirkon uskontunnustuksen kirjaimen mukaiset oppirakennelmat ovat kaatuneet jo kauan sitten.
Dogmatiikka on menneen ajan lumia vain teologian opiskelijoille tarkoitettuina uskonelämän sormiharjoituksina.
Mikä pitää kirkon edelleen pystyssä keskellä kylää? Kansa kyllä uskoo tuonpuoleiseen, suureen kosmiseen suunnitelmaan ja henkimaailmaan,
mutta ei tietenkään kirkon ja korkean kirkollisuuden vaatimalla tavalla.

Kari: Siis tarkoitat apostaasilla uskosta luopumista.
Luterilainen kirkko on toiminut Suomessa 1500 luvulta saakka. Kirkko on juurtunut syvälle suomalaiseen kulttuuriin ja sielunelämään.
Nykyään taitaa olla niin, että suomalaisten usko kirkkoon on hiipumassa,
vaikka Jumalaan uskoisivatkin. Kirkko kuitenkin toimittaa tärkeät seremoniapalvelut ja hautaamiset. Kirkko on vuosisatoja paukuttanut evankeliumia ja eettisyyttä suomaisiin päihin.
Uskon, että paljon on sen ansiota, että olemme tänään maailman onnellisin kansa. Jää sitten nähtäväksi, miten käy jatkossa, kun sekularismi valtaa alaa ihmisten mielissä.

Timo: Kysymme, eikö elämä jatkukin, ja mielikuvitus osaa vastata, se jatkuu, sen voi kuvitella jatkuvan – miten elämä jatkuu kuoleman jälkeen, on sitten aivan eri asia. Henkistyneelle tämä riittää, mysteerin äärellä, kun kerran ollaan.

Kari: Elämä maan päällä on osa ihmisen kehityshistoriaa. Matka jatkuu koska olemme ikuisia olentoja, emme siis kuole. Ainoastaan fyysinen ruumis kuolee. Onko ajatus lohdullinen vai huolestuttava? Se saattaa huolestuttaa, jos on paljon kaduttavaa ja sovitettavaa maallisen koetusajan varrelta, eikä ole tehnyt tilejään selväksi elämänsä aikana.

Timo: Miten on, onko loogisesti mahdollista väittää, että sielu tulee vauvaan ikään kuin raakana, ilman toiminnallisia edellytyksiä, ja kehittyy sitten aivojen mukana kasvatuksen avulla henkisen ja henkistyneen perustaksi? Jos sielu on kuolematon, onko se myös syntymätön? Voisi kai vaatia symmetriaa: syntymätön sielu ja kuolematon sielu, tai sitten syntyvä sielu ja kuoleva sielu. Joka tapauksessa kehittynyt ja elämän kokenut sielu siirtyy manan majoille
suureen tuntemattomaan. Tässä on todellakin jotain outoa. Miksi emme kysy sielun tulemista yhtä kiivaasti kuin sen menemistä? Syy on vain siinä, että kuolemassa minä menen pois, mutta minä en saavu syntymässä.

Kari: Sielu tulee vauvaan, enpä tiedä tuleeko raakana vai muuten, mutta tulee jos vauva on elävä. Siitä alkaa ihmisen maallinen matka sieluineen. Jos sielu häipyy, niin ihminen kuolee, sillä sielu tekee eläväksi. Elämän aikana hän kokee yhtä ja toista. Hän joutuu elämänsä aikana tekemään valintoja, joiden seurauksena hän saa kokemuksia ja oppii ihmisenä olemisesta. Ei ole ristiriitaa.

Timo: Miten monoteistisessä uskonnossa saattaa olla kolme jumaluutta yhdessä, isä, poika ja pyhä henki? Miten ehtoollinen olisi ymmärrettävä, kun
siellä nautitaan lihaa ja verta. Kyseessä ei ole kannibalistinen rituaali, vaan korkeasti vertauskuvallinen muistojuhla.

Kari: Minun kristinuskossani on kolme jumalaa Isä ja Poika ja Pyhä Henki. He ovat erillisiä ja heillä on oma tarkoituksensa ja tehtävänsä suuressa suunnitelmassa. Yhdessä he muodostavat jumaluuden. Veren ja lihan nauttiminen on kai lähinnä katolista mielikuvitusta. Ehtoollista nautitaan Kristuksen sovitusuhrin muistoksi. Leipä edustaa Kristuksen ruumista ja juoma
edustaa Hänen vuodattamaansa verta. Ei ole kysymys kannibalismista vaan muistamisen kertaamisesta.

Timo: Ajatukset, joita esitän, perustuvat monismille eli ne edustavat ykseysajattelua. On olemassa vain tämä oma elämismaailmamme,
joka ei ole materiaalinen eikä henkinen – tämä on siis neutraalia monismia. Ihminen elää maailmassa ja kaikki perustuu tälle aivan yksinkertaiselle ajatukselle. Mitään muuta ei ihmisellä ole kuin elämänsä, biologiansa, sosiaaliset suhteensa ja maailma, joka ulottuu ajassa ja avaruudessa
äärettömän kauaksi, tai oikeastaan äärellisenä mutta rajattomana.

Kari: Tässä maailmassa meillä on olemassa vain tämä oma elämismaailmamme, jossa joudumme operoimaan. Se maailma on myös henkinen, sielun ja sen alkuperän ansiosta. Minä kallistun Dualismin puolelle. Ilman sielua ihminen on kuin kivi. Siinä ei ole elämää. Niin kauan kuin on elämää omistaa biologiansa ja sosiaaliset suhteensa. Lopulta biologia kuolee. Sielun ansiosta elämä saa suuremmat mittasuhteet ja jatkuu toisessa ulottuvuudessa.

Timo: Jos uskot, että joku jumala kirjoitti viestinsä kultatauluille, pudotti ne maahan USA:n Pennsylvaniassa, johdatti tietyn miehen lukemaan ne ja nosti ne sitten takaisin taivaisiin, mihin oikeastaan uskot ja millä perusteella? Joku sanoo, että niin todella kävi, vaikka kultataulut ovat kadonneet ikiajoksi. Oikeastaan kultataulut ja niiden viesti ei ole pääongelma, jos viestin pystyi
joskus lukemaan ja kultataulut näkemään. Sitten on vain arvioitava viestiä tuovan ihmisen luotettavuus.

Kari: Täytyy vähän korjata tuota kuvausta. Jumala ei tuossa kertomuksessa pudottanut kultatauluja maahan vaan kultalevyt olivat talletettuina maahan kiviseen lokeroon. Ne olivat muinaisen kansan sinne kätkemiä. Ne olivat tärkeitä aikakirjoja. Jumala tosiaan johdatti Joseph Smith nimisen nuoren miehen löytämään levyt. Tuo tapahtui 1827. Levyillä on kolmen silminnäkijän todistus.

Viestiä tuovan miehen luotettavuutta voi arvioida lukemalla nuo tekstit, jotka Joseph Smith käänsi englanniksi ja jotka voi nykyisin lukea suomen kielellä. Kirja nimi on Mormoninkirja. Mitä on sanottava luotettavuudesta, jos arvostelee kirjaa, jota ei ole lukenut? Timolla on tässä sama ongelma kuin Kari Enqvistillä.

Timo: Miksi täydellisen hyvä ja kaikkivoipa Jumala sallii viattoman ihmisen tuskan ja kärsimyksen täällä kyynelten laaksossa? Pahan ongelma on suuri ongelma ja pulma juuri siksi, ettei siihen pystytä vastaamaan.

Kari: Yritetään kuitenkin vastata. Jumala on hyvä ja täydellinen. Sellaiseksi meidän ihmistenkin tulisi kehittyä. Hän haluaa estää pahan, mutta Hän ei ole osapuoli. Olemme täällä maailmassa juuri siksi, että kohtaamme vastakkaisuutta.

Tämä elämä on koetusaika valmistautuaksemme kohtaamaan jälleen Jumalan. Useimmiten kärsimykset ja kyyneleet johtuvat omista tai toisten
vääristä valinnoista. Hän antaa lapsilleen hyvät ohjeet, miten elää. Hyvä ja paha tulee ihmisen vapaan valinnan kautta. Elävistä olennoista vain
ihminen on saanut ymmärryksen, omantunnon ja valinnanvapauden. Pahan ongelmaa ei ole.