Jos jotain tapahtuu, sillä on syy.
Aristoteles pohti asiaa jo antiikissa neljän syyn teoriallaan (aineellinen, muodollinen, vaikuttava ja päämääräsyy), ja myöhemmin monet ajattelijat, kuten Tuomas Akvinolainen ja Leibniz, korostivat, ettei mitään voi tapahtua “ilman riittävää syytä”.
Teologit ovat pitkään argumentoineet, että maailmankaikkeuden olemassaolon voi selittää vain Jumalan luomistyöllä. Nämä selitykset ovat kuitenkin viimekädessä yhtä tyhjää puhetta kuin vetoaminen kvantti-ilmiöihin, eivät ne auta meitä pääsemään lähemmäksi vastausta.
Huolimatta siitä odotammeko Jumalan vai kvanttimekaniikan lakien tarjoavan vastauksen, emme pääse eroon miksi -kysymyksistä. Perustelemattoman tosiasian voi yrittää työntää mahdollisimman pitkälle, mutta lopulta miksi -kysymysten sarjaan pitää antaa vastaus, joka on enemmän kuin pelkkä ”koska” tai ”miten”.”
Nykyisin maailmankaikkeus sisältää energiaa paljon enemmän aineen muodossa. Kun katsomme tarpeeksi kauas menneisyyteen, näemme sen sijaan ajan, jolloin asia oli toisin. Universumimme ei ollut alussa täynnä ainetta vaan valoa.
Alussa kaikki oli valoa ja energiaa. Aine syntyi valosta, kun laajeneva ja jäähtyvä universumi antoi hiukkasille mahdollisuuden yhdistyä.
Saadaksemme selityksen tälle tapahtumasarjalle täytyy mennä edeltävään aikaan ennen valon syttymistä.
Ennen kuin me ihmiset synnyimme, elimme Jumalan, henkemme Isän luona. Olemme siis kaikki ihmiset sisaria ja veljiä.
Taivaassa pidettiin tilaisuus, jossa Isä esitti suunnitelmansa meille henkilapsilleen, jotka tulisimme elämään tämän maan päälle.
Koska Isä rakastaa meitä Hän haluaa antaa meille ikuisen elämän lahjan. Tämän edellytyksenä on, että lähdemme Hänen luotaan, ja aloitamme uskon, kasvun ja muuttumisen ihmeellisen matkan. Sitä ennen tarvitaan tapahtumapaikka – maailma.
Paikka, jossa voimme saada fyysisen ruumiimme ja kokea vastakkaisuutta.
Jumala on antanut ihmisille oikeuden valita ja toimia omasta puolestaan. Ihmiset ovat vapaita valitsemaan vapauden ja iankaikkisen elämän tai orjuuden ja kuoleman.
Tämän suunnitelman ansiosta ihmisten on mahdollista saada korotus ja elää ikuisesti Jumalan kanssa. Tätä suunnitelmaa sanotaan myös pelastussuunnitelmaksi, onnensuunnitelmaksi ja armonsuunnitelmaksi.
Jeesus sai tehtäväkseen toteuttaa tämä suunnitelma.
Hän on Alfa ja Oomega. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. (Joh.1:3)