Mikä tekee elävästä elävän?

Kivi voi olla olemassa miljoonia vuosia. Sillä on rakenne, massa ja muoto, mutta siinä ei ole elämää. Kasvin siemen puolestaan saattaa näyttää yhtä elottomalta. Kun se saa vettä, lämpöä ja sopivan kasvualustan, siinä alkaa tapahtua jotakin hämmästyttävää. Se itää, kasvattaa juuren, työntää verson kohti valoa ja lopulta kukkii.

Mutta mitä elämä oikeastaan on?

Biologia osaa kuvata elämän toimintaa. Elävä solu ottaa vastaan energiaa, ylläpitää aineenvaihduntaa, reagoi ympäristöönsä ja pystyy lisääntymään. Tiedämme paljon siitä, mitä solun sisällä tapahtuu. Emme silti tiedä miten solu on syntynyt. Silti kysymys elämästä voidaan esittää myös toisella tavalla: mikä tekee aineesta elävän?

Raamatussa elämän alku kuvataan vaikuttavasti:

”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.” (1. Moos. 2:7)

Ihminen on tämän kuvauksen mukaan sekä aineellinen että henkinen olento. Ruumis on tehty maan aineksista, mutta elämä ei Raamatun kertomuksessa perustu pelkkään aineeseen. Jumalan antama elämän henkäys tekee ihmisestä elävän. Sama koskee kaikkea elävää, eläimiä ja kasveja.

Sama ajatus esiintyy Uudessa testamentissa Jeesuksen sanoissa:

”Henki yksin tekee eläväksi, lihasta ei ole mitään hyötyä.” (Joh. 6:63)

Tässä tullaan tärkeään erotteluun. Elämän henki ja liha, biologinen olemus. Näiden merkitystä ja vaikutusta vertaillaan jatkuvasti.

Siksi kun todetaan, että ”Henki tekee eläväksi” johtaa lopulta paljon syvemmälle kuin kysymykseen siitä, mikä saa sydämen lyömään.

Mitä ihminen oikeastaan on?

Onko ihminen vain biologinen organismi – vai onko hänessä jotakin, mikä ei palaudu pelkästään ruumiiseen ja sen kemiallisiin prosesseihin?

Raamattu kertoo aiheesta:

”Ja ne menivät Nooan luo arkkiin kaksittain, kaikki liha, kaikki, jossa oli elämän henki”. (1.Moos. 7:15)

Silloin Herra sanoi: "Minun henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä vuotta." (1.Moos. 6:3)

"Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen". (Gal.4:22)

Raamatun teksti vertaa jatkuvasti henkeä ja lihaa. Henki edustaa elämää ja kaikkea myönteistä, kun taas liha edustaa himoa, ahneutta ja ajallisuutta. Fyysinen olemus ja henki yhdessä mahdollistavat toiminnallisen elämän. Lihan tulisi olla hengen ohjauksessa eikä päinvastoin. Raamatun mukaan max 120 vuotta.

Kysytäänpä tieteen puolelta mitä elämä on.

Yksi tunnetuimmista on NASAn työmääritelmä: elämä on itseään ylläpitävä kemiallinen järjestelmä, joka kykenee darwinilaiseen evoluutioon. Tässä painottuu evoluutio.

Toinen näkökulma on autopoieesi: elävä järjestelmä, joka tuottaa ja korjaa jatkuvasti itse itsensä. Solu rakentaa osansa, jotka puolestaan ylläpitävät solua. Elämä on tässä mielessä pikemminkin prosessi kuin aine.

Kolmas tulokulma on fysiikka. Erwin Schrödinger huomautti jo 1940-luvulla, että elävä pysyy järjestäytyneenä ottamalla ympäristöstä energiaa ja lisäämällä sen epäjärjestystä. Elämä on paikallinen järjestyksen saareke, joka pysyy pystyssä energiavirran avulla.

Onko olemassa "elämänvoimaa"?

Ennen vanhaan ajateltiin, että elävässä on erityinen elämänvoima (vitalismi). Tämä ajatus hylättiin, kun kävi ilmi, että elävien olentojen kemia noudattaa samoja lakeja kuin elottomankin. Elävän erikoisuus ei ole mikään erityinen aines, vaan se, miten monimutkaisesti ja itseään ylläpitäen kemialliset prosessit on organisoitu.

Avoimia kysymyksiä: Emme tiedä, miten elämä alun perin syntyi elottomasta aineesta. Emme myöskään tiedä, onko elämää muualla universumissa ja onko se samanlaista kuin meidän. Tämä on yksi syy siihen, että "elämä" on vaikea määritellä. 

Tiede tutkii prosesseja mutta ei tiedä mistä on kysymys.