Niin ihana, kaunis ja koskettava. Kuuluu suomalaisen kulttuurin helmiin.

Mutta mitä helvettiä. Siinä mainitaan Jumala ja taivas. Herran Jumala sentään eihän sellainen käy. Joku, joka ei Jumalasta mitään ymmärrä voi sen kuulla ja saa siitä vaivan (sieluunsa) mieleensä. Julkisesta esittämisestä pitää varoittaa herkimpiä. Muuten tulee sakko.

Mitä ihmettä? Miten tällaiseen maailmaan on tultu? Mistä tällainen inho uskontoa johtuu, johon kuitenkin länsimainen ja suomalainen ja kulttuuri vahvasti pohjaa.
Vielä 1990 Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon kuului n. 90% väestöstä ja vuoden 2025 enää 61%. Mitä on tullut tilalle?

Ihmiset eivät enää omaksu kirkon opetusta ja käytäntöä sellaisenaan. Ovat alkaneet ajatella asioita itse. Opetus ei aina käy ajattelevan ihmisen järkeen.

Tässä muutama toimintaan liittyvä esimerkki mistä voi olla kysymys:

Naispappeus. Tuli voimaan 1988 ja siitä kiistellään edelleen. Kirkko on jakaantunut tämän asian vuoksi.
Samaa sukupuolta olevien vihkiminen kirkossa: Tämä on yksi jakava tekijä. Kirkko ei ole siihen vielä lähtenyt mutta siitä huolimatta monet papit ovat näitä toteuttaneet ilman seuraamuksia ja se tarkoittaa hiljaista hyväksyntää.
Suhde herätysliikkeisiin ja lähetysjärjestöihin: Kirkko tukee ja rahoittaa järjestöjä, joiden opit ovat ristiriidassa kirkon käsitysten kanssa.

Luulenpa, että myös opilliset kysymykset herättävät arveluita:

Pelastus otetaan vastaan vain uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Se tapahtuu ainoastaan Jumalan armosta eikä ihmisen teoilla ole merkitystä.

Toisaalta: Jaak. 2:17 Usko ilman tekoja on kuollut. Matt. 5:48 Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen. Luuk.13:3 …te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny (tee parannusta).
Siis jonkin verran ihmisen teoillakin olisi merkitystä.

Kaste. Luther kuvasti kastamista kauniisti. Siinä vanha ihminen haudataan veteen ja uusi ihminen nousee ylös. Kaste on ensimmäinen asia, kun ihminen päättää lähteä seuraamaan Kristusta. Lapsikasteessa päätöksen tekee muut kuin ihminen itse. Miten voi sitoutua toisten päätöksiin?

Perisynti. Varmaankin vastasyntynyt lapsi on puhdas ja viaton. Mutta ei. Jos lapsi kuolee ilman kastetta, se joutuu kadotukseen. Tämän vuoksi sairaaloissa suoritetaan ns. hätäkasteita. Tuskin sentään.

Ehtoolliseen liittyy salaisuus: Leipä ja viini ovat samanaikaisesti Kristuksen todellinen ruumis ja veri (realipresenssi).

Toisaalta: Luuk. 22:19 Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.”

Leipä ja viini eivät siis muutu muuksi, vaan ne nautitaan Hänen muistokseen. Ei mitään mystiikkaa ja realipresenssiä.

Tässä nyt jotain pintapuolista ajattelua.

Kirkko pyrkii mukautumaan nykyajan ihmisten näkemyksiin ollakseen helposti lähestyttävä ja hyväksyvä. Tämä on omiaan laimentamaan oppia ja kirkon tarkoitusta, joka on?

Anna palautetta. Kerro oma mielipiteesi siitä miksi kirkon opetus ei enää niin hyvin maistu-

Varpunen Jouluaamuna

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
– Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
– Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

– En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

– Zacharias Topelius / sävel Otto Kotilainen 1913
Hän kirjoitti runon vain muutama kuukausi sen jälkeen, kun hänen Rafael-poikansa oli kuollut keuhkotulehdukseen noin vuoden ikäisenä.

Varpunen Jouluaamuna / Vesa-Matti Loiri
https://www.youtube.com/watch?v=7-hs_L3AYXk

Evankeliumin tarjonta on nykyään moninaista. Suomessakin toimii 11 varsinaista kirkkoa ja lisäksi erilaisia herätysliikkeitä. Kaikilla on omanlaisensa evankeliumi ja jotka kaikki ovat oikeassa. Nämä ovat siis kristillisiä kirkkoja, jotka tunnustavat kolmiyhteisen Jumalan.

Se on ehto tullakseen kutsutuksi kristilliseksi. Tämä muotoilu tuli käyttöön keisari Konstantinuksen kokoon kutsuman kokouksen ansiosta vuonna 325.
Kolmiyhteistä Jumalaa ei mainita Raamatussa lainkaan.

Tämä on vielä pientä. Christian Encyclopedian mukaan erilaisia kristillisiä kirkkoja on maailmalla yli 30 000, joista jokaisella on tietysti omat kristilliset oppinsa. Muutenhan ei olisi mitään syytä perustaa omaa uutta kirkkoa.

Ne, jotka uskovat Jumalaan niin varmaakin ihmettelevät mitä mieltä Hän on tällaisesta menosta. Eihän se nyt ihan sama voi olla mitä Evankeliumista opetetaan. Keisari Konstantinusta tarvittaisiin taas.

Jumala on nähnyt tämän kehityksen jo ennalta ja on palauttanut alkuperäisen Evankeliumin maan päälle profeetta Joseph Smithin välityksellä.  

Katkelma Joseph Smithin kertomuksesta
7 Olin näihin aikoihin viidennellätoista vuodellani. Isäni perhe oli kääntynyt presbyteeriseen uskoon, ja neljä siitä liittyi tuohon kirkkoon, nimittäin äitini Lucy, veljeni Hyrum ja Samuel Harrison sekä sisareni Sophronia.

8 Tämän suuren kuohunnan aikana pohdin asioita mielessäni vakavasti ja sangen levottomana; mutta vaikka tuntemukseni olivat syvällisiä ja usein kipeitä, pysyttelin kuitenkin loitolla kaikista näistä ryhmäkunnista, vaikka kävin niiden kunkin kokouksissa niin usein kuin tilaisuus tarjoutui. Ajan mittaan aloin taipua mielessäni jonkin verran metodistilahkon suuntaan ja tunsin hieman halua liittyä siihen, mutta niin suuri oli sekasorto ja kiista eri kirkkokuntien kesken, että sellaisen nuoren henkilön kuin minä olin, ja niin ihmisiä ja asioita tuntemattoman, oli mahdotonta päästä mihinkään varmaan tulokseen siitä, kuka oli oikeassa, kuka väärässä.

9 Mieleni oli toisinaan sangen kiihtynyt, huuto ja melske oli niin kovaa ja alituista. Presbyteerit olivat mitä päättäväisimmin baptisteja ja metodisteja vastaan ja käyttivät kaikki niin älyn- kuin viisastelunlahjansakin näiden erheiden osoittamiseksi tai ainakin saadakseen ihmiset ajattelemaan, että he olivat väärässä. Toisaalta baptistit ja metodistit puolestaan olivat yhtä kiivaita pyrkimyksessään osoittaa omat opinkappaleensa oikeiksi ja kaikkien muiden vääriksi.

10 Tämän sanasodan ja mielipidetemmellyksen keskellä sanoin usein itselleni: Mitä on tehtävissä? Mitkä näistä kaikista ryhmäkunnista ovat oikeassa, vai ovatko ne peräti kaikki väärässä? Jos jokin niistä on oikeassa, mikä se on ja kuinka saan tietää siitä?

11 Kamppaillessani äärettömissä vaikeuksissa, jotka nämä uskonkiihkoilijoiden ryhmäkunnat olivat riitelyllään saaneet aikaan, luin eräänä päivänä Jaakobin kirjettä, ensimmäistä lukua ja viidettä jaetta, jossa lukee: Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.

12 Milloinkaan ei mikään kirjoitusten kohta ole tullut voimallisemmin ihmissydämeen kuin tämä silloin minun sydämeeni. Se tuntui käyvän hyvin voimakkaana sydämeni jokaiseen tunteeseen. Mietin sitä yhä uudestaan tietäen, että jos joku ihminen tarvitsi viisautta Jumalalta, niin minä, sillä en tiennyt, mitä tehdä, ja ellen saisi enemmän viisautta kuin minulla silloin oli, en koskaan saisikaan tietää, sillä eri lahkojen uskonnonopettajat ymmärsivät samat kirjoitusten kohdat niin eri tavoin, että se hävitti kaiken luottamuksen kysymyksen ratkaisemiseen Raamattuun vetoamalla.

13 Lopulta päädyin siihen tulokseen, että joko minun oli jäätävä pimeyteen ja ymmälle tai sitten minun oli tehtävä, niin kuin Jaakob neuvoo, eli pyydettävä Jumalalta. Lopulta päätin pyytää Jumalalta päätellen, että jos hän antaa viisautta niille, joilta puuttuu viisautta, ja antaa auliisti ja soimaamatta, minä saattaisin uskaltaa.

14 Niinpä tämän päätökseni mukaan pyytää Jumalalta vetäydyin metsään yrittämään. Se oli kauniin, kirkkaan päivän aamuna aikaisin keväällä 1820. Yritin sitä ensimmäisen kerran elämässäni, sillä kaikkien huolieni keskellä en ollut vielä milloinkaan siihen mennessä yrittänyt rukoilla ääneen.

15 Vetäydyttyäni paikalle, jonne olin edeltä käsin aikonut mennä, katsottuani ympärilleni ja havaittuani olevani yksin polvistuin maahan ja aloin esittää sydämeni toiveita Jumalalle. Olin tuskin tehnyt niin, kun minuun kävi heti käsiksi jokin voima, joka valtasi minut kokonaan ja jolla oli sellainen hämmästyttävä vaikutus minuun, että se kahlitsi kieleni, niin etten voinut puhua. Synkkä pimeys tiheni ympärilläni, ja minusta tuntui hetken kuin olisin ollut tuomittu äkilliseen tuhoon.

16 Mutta ponnistaessani kaikki voimani Jumalan avuksi huutamiseen, jotta hän vapauttaisi minut tämän vihollisen vallasta, joka oli käynyt minuun käsiksi, ja juuri sinä hetkenä, jona olin valmis vaipumaan epätoivoon ja antautumassa turmioon – eikä mihinkään kuviteltuun perikatoon vaan jonkun todellisen näkymättömästä maailmasta olevan olennon valtaan, olennon, jolla oli sellainen ihmeellinen voima, jollaista en ollut milloinkaan ennen tuntenut missään olennossa – juuri tämän suuren hädän hetkellä minä näin valopatsaan aivan pääni yläpuolella, aurinkoa kirkkaamman, ja se laskeutui vähitellen, kunnes se lankesi minuun.

17 Heti sen ilmestyessä havaitsin itseni vapautetuksi minua kahlinneesta vihollisesta. Valon levätessä päälläni näin kahden persoonan, joiden hohdetta ja kirkkautta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolellani ilmassa. Toinen heistä puhui minulle kutsuen minua nimeltä ja sanoi osoittaen toista: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!

18 Aikomuksenani mennessäni kysymään Herralta oli saada tietää, mikä kaikista lahkoista oli oikeassa, jotta tietäisin, mihin liittyä. Sen tähden, heti kun hallitsin itseni, niin että pystyin puhumaan, kysyin persoonilta, jotka seisoivat yläpuolellani valossa, mikä kaikista lahkoista oli oikeassa (sillä tähän mennessä mieleeni ei ollut tullut, että kaikki olisivat väärässä) ja mihin minun piti liittyä.

19 Minulle vastattiin, etten saanut liittyä yhteenkään niistä, sillä ne olivat kaikki väärässä; ja minulle puhuva persoona sanoi, että kaikki niiden uskontunnustukset olivat iljettäviä hänen silmissään, että nämä julistajat olivat kaikki turmeltuneita, että ”he lähestyvät minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; he opettavat oppeina ihmiskäskyjä, ja he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman”.

20 Jälleen hän kielsi minua liittymästä mihinkään niistä; ja hän sanoi minulle monia muita asioita, joita en voi kirjoittaa tällä kertaa. Kun toinnuin ennalleni, havaitsin makaavani selälläni katsellen ylös taivaalle. Kun valo oli poistunut, olin voimaton; mutta toivuin pian jonkin verran ja menin kotiin. Ja kun nojasin takkaan, äiti kysyi, mikä minua vaivasi. Vastasin: ”Älä huoli, kaikki on hyvin – voin aivan hyvin.” Sitten sanoin äidilleni: ”Olen saanut tietää omalta osaltani, että presbyteriaanisuus ei ole totta.” Näyttää siltä kuin vastustaja olisi tiennyt sangen varhaisessa vaiheessa elämääni, että minun oli määrä osoittautua hänen valtakuntansa häiritsijäksi ja kiusaksi; minkäpä muun vuoksi pimeyden vallat olisivat yhdistyneet minua vastaan? Miksi vastustus ja vaino, joka nousi minua vastaan melkeinpä lapsuudessani?

Tästä alkaa tapahtumien sarja, joka on johtanut alkuperäisen evankeliumin palauttamiseen ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon perustamiseen. Voit tutustua lisää aiheeseen osoitteessa https://www.jeesuksenkristuksenkirkko.fi

Kristillinen kirkko järjestäytyi Suomessa 1100-luvulla. Suomeen vakiintui katolisen kirkon alainen hiippakunta ja seurakunnallista toimintaa.

Ero katolisesta kirkosta tapahtui Vesteråsin valtiopäivillä 1527. Vuoden 1686 kirkkolain myötä kaikki valtakunnan asukkaat sidottiin luterilaiseen tunnustukseen ja kirkosta tuli valtion laitos.

Mikael Agricola toimi Turussa piispana ja rehtorina 1554–1557. Hän käänsi Uuden testamentin suomen kielelle. Hän lainasi tai loi suomen kirjakieleen yli 8000 sanaa, joita on yhä käytössä kuten hallitus, isänmaa, omatunto, raatihuone, ulkokultainen, toivo, usko, rakkaus…

Koululla ja kirkolla oli 1800-luvun alkupuolella kiinteä yhteys, koulutoimi oli kirkon johtamaa. Seurakunnat järjestivät myös lukukinkereitä, kansanopetusta lapsille ja rippikoulua.

Ne, jotka ovat tehneet sukututkimusta ovat voineet havaita miten huolellisesti suomalaisia on ripitetty satojen vuosien ajan. Kirkon pitämien kirkonkirjojen avulla on mahdollista seurata omaa sukulinjaansa.

Luterilaisen ja Ortodoksisen kirkon vanhimmat kirkonkirjat mikrofilmattiin Myöhempien Aikojen Jeesuksen Kristuksen kirkon toimesta vuosina 1948-1955. Filmien kopiot luovutettiin veloituksetta Kansallisarkistoon.

Kirkko on ollut mukana ihmisten elämässä syntymästä kuolemaan ja tärkeissä juhlissa kuten avioliittoon vihkiminen, lasten kastaminen, rippijuhlat ja hautaan siunaaminen. Kirkko toimittaa yhteiskunnan palveluja täydentäviä sosiaalipalveluja, kuten diakonia-, lapsi- ja nuorisotyötä. Kirkko ylläpitää kirkollisten juhlapyhien kristillistä perinnettä ja opettaa oikeita elämänarvoja lapsille ja nuorille.

Oma käsitykseni mukaan on paljon kirkon ansiota, että suomalaiset ovat nykyään jo yhdeksättä kertaa peräkkäin maailman onnellisin / tyytyväisin kansa. Paljon olemme kirkolta saaneet.

Kirkko muuttuu ajassa.
Papin virka avattiin naisille vuonna 1988. Kirkko vastusti vuonna 2014 eduskunnassa hyväksyttyä uutta avioliittolakia, joka mahdollistaa samaa sukupuolta olevien avioliitot. Siitä huolimatta niitä ovat jotkut papit toimittaneet. Suomalaisia kuului kirkkoon 1980-luvulla 90 % ja 2025 enää 61 %.

Ihmiset ovat olleet ns. kulttuuriluterilaisia. Kirkossa käydään toisinaan eikä uskonnon sisältö ole kovin syvällisesti koskettanut. Sellainen ehkä painottuu enemmän kirkon sisällä toimiville herätysliikkeille, joita on nykyään kuusi. Rukoilevaisuus, Herännäisyys, Evankelisuus, Lestadiolaisuus, Suomen luterilainen Evankeliumiyhdistys (SLEY) sekä Viidesläisyys, joka puolestaan koostuu eri järjestöistä kuten Suomen Raamattuopisto, Suomen Raamattuopiston säätiö, Kansan Raamattuseura ja Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys.

Kovin on hajautunut ja ristiriitainen evankeliumin oppi kirkon sisälläkin.

Tämä hajaannus on varmasti omiaan hämmentämään ajatuksia. Ihmiset ovat maallistuneet eivätkä enää usko samalla tavalla kuin vanhempansa. Luterilaisuus on kuitenkin vahvasti suomalaista kulttuuria.

Merkittävä hahmo kristikunnalle. Ensimmäinen kristitty keisari, tosin hänet kastettiin vasta kuolinvuoteellaan. Hän oli keisari eikä voinut alkaa viettää kristityn elämää. 

Konstantinus kukisti kilpailijansa ja vakiinnutti asemansa Rooman ainoana keisarina. Hän toteutti mittavia uudistuksia valtakunnassa. Hän lopetti kristittyjen vuosisatoja jatkuneen vainon ja palautti takavarikoidun omaisuuden kirkolle. Kristinuskosta tuli laillinen uskonto Roomassa.

Hän tutustui kristilliseen uskoon paremmin ja totesi, etteivät kristityt itsekään oikein olleet selvillä mihin pitäisi uskoa. Hän oli järjestyksen mies eikä sulattanut sellaista. Hän päätti kutsua koolle Nikean kirkolliskokouksen v.325. Osanottajat olivat 318 piispaa ja kirkonmiestä.

*Hän määräsi sotilaat kokouspaikan oville ja ilmoitti, että he pääsevät ulos sitten kuin yksimielisyys on saavutettu.

Kokouksen tuloksena oli monisanainen uskontunnustus, josta on johdettu usko kolmiyhteiseen Jumalaan. Se oli poliittinen teksti, jonka kaikki voivat hyväksyä. Tämä oli merkittävää kristillisen kirkon kannalta ja yhdisti kirkon.

Kunnes taas erimielisyydet nousivat kirkossa esiin. Kirkko jakaantui Idän ja Lännen kirkoiksi koska Länsi lisäsi uskontunnustukseen sanan ”filioque” (ja Pojasta), mikä tarkoittaa, että Pyhä Henki lähtee sekä Isästä että Pojasta. Itäisen kirkon mukaan Pyhä Henki lähtee vain Isästä. 

Voisi kysyä, että mitä edellytyksiä ihmisillä on tuollaista asiaa arvioida ja olla siitä jotain mieltä.

Myöhemmin historia kertoo Katolisen (lännen) kirkon kaameuksista, Inkvisitiosta, Noitavainoista, Anekaupoista, Ristiretkistä ym.

Luther oli eri mieltä katolisen kirkon käyttännöistä ja hänet julistettiin kirkon kiroukseen v.1521. Myös muut protestantit saivat tarpeekseen ja heidän vaikutuksestaan perustettiin uusia kirkkoja mm. Luterilaisuus, Anglikaanisuus, Baptismi, Metodismi, Helluntailaisuus, Adventismi ym. Tämän lisäksi maailmalta löytyy erilaisia kristillisiä kirkkoja tai yhdistyksiä World Christian Encyclopedian mukaan yli 30 000 erilaista.

Siinä sitä ollaan. Tarvittaisiin taas keisari Konstantinus paikalle. Tai Jeesus Kristus palauttamaan perustamansa alkuperäisen kirkkonsa.

* Kirjoittajan kuvittelua.

Teologit ovat pitkään argumentoineet, että maailmankaikkeuden olemassaolon voi selittää vain Jumalan luomistyöllä. Nämä selitykset ovat kuitenkin viimekädessä yhtä tyhjää puhetta kuin vetoaminen kvantti-ilmiöihin, eivät ne auta meitä pääsemään lähemmäksi vastausta.

Huolimatta siitä odotammeko Jumalan vai kvanttimekaniikan lakien tarjoavan vastauksen, emme pääse eroon miksi -kysymyksistä. Perustelemattoman tosiasian voi yrittää työntää mahdollisimman pitkälle, mutta lopulta miksi -kysymysten sarjaan pitää antaa vastaus, joka on enemmän kuin pelkkä ”koska” tai ”miten”.” 

Nykyisin maailmankaikkeus sisältää energiaa paljon enemmän aineen muodossa. Kun katsomme tarpeeksi kauas menneisyyteen, näemme sen sijaan ajan, jolloin asia oli toisin. Universumimme ei ollut alussa täynnä ainetta vaan valoa.

Alussa kaikki oli valoa ja energiaa. Aine syntyi valosta, kun laajeneva ja jäähtyvä universumi antoi hiukkasille mahdollisuuden yhdistyä.

Saadaksemme selityksen tälle tapahtumasarjalle täytyy mennä edeltävään aikaan ennen valon syttymistä.

Ennen kuin me ihmiset synnyimme, elimme Jumalan, henkemme Isän luona. Olemme siis kaikki ihmiset sisaria ja veljiä.

Taivaassa pidettiin tilaisuus, jossa Isä esitti suunnitelmansa meille henkilapsilleen, jotka tulisimme elämään tämän maan päälle.

Koska Isä rakastaa meitä Hän haluaa antaa meille ikuisen elämän lahjan. Tämän edellytyksenä on, että lähdemme Hänen luotaan, ja aloitamme uskon, kasvun ja muuttumisen ihmeellisen matkan. Sitä ennen tarvitaan tapahtumapaikka – maailma.

Paikka, jossa voimme saada fyysisen ruumiimme ja kokea vastakkaisuutta.

Jumala on antanut ihmisille oikeuden valita ja toimia omasta puolestaan. Ihmiset ovat vapaita valitsemaan vapauden ja iankaikkisen elämän tai orjuuden ja kuoleman.

Tämän suunnitelman ansiosta ihmisten on mahdollista saada korotus ja elää ikuisesti Jumalan kanssa. Tätä suunnitelmaa sanotaan myös pelastussuunnitelmaksi, onnensuunnitelmaksi ja armonsuunnitelmaksi.

Jeesus sai tehtäväkseen toteuttaa tämä suunnitelma.

Hän on Alfa ja Oomega. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. (Joh.1:3)

Ihmisen Poika on Jumalan poika. Hän on Isä Jumalan esikoinen hengessä ja ainosyntyinen lihassa.

Hänet asetettiin suureen kutsumukseen jo ennen maailman luomista.

Isän johdolla Jeesus loi maan ja kaiken, mitä siinä on.

Hän syntyi Beetlehemissä neitsyt Marialle. Hän on Isän Ainosyntyinen lihassa.

Hän eli synnittömän elämän ja sovitti täydellisesti kaikkien ihmisten synnit vuodattamalla verensä ja antamalla henkensä ristillä.

Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä varmistaen siten ylösnousemuksen lopulta koko ihmiskunnalle. Jeesuksen sovituksen ja ylösnousemuksen kautta ne, jotka tekevät parannuksen synneistään ja noudattavat Jumalan käskyjä, voivat elää iankaikkisesti Jeesuksen ja Isän luona.

Hän eli noin 33 vuotiaaksi. Hänen julkinen toimintansa kesti ainoastaan kolme vuotta. Hän ei käynyt koskaan ulkomailla, eikä puhunut vieraita kieliä. Hän ei seuraajineen valloittanut yhtään kaupunkia tai maata. Hän ei kirjoittanut yhtään kirjaa. Silti hänellä lasketaan nykyisin olevan n. kaksi miljardia seuraajaa. 

Hänen vuokseen on syntynyt yli 30 000 erilaista kiristillistä kirkkoa tai yhteisöä. Hänestä on kirjoitettu lukematon määrä kirjoja.

Jeesus Kristus on suurin olento, joka koskaan on syntynyt tämän maan päällä. Hänen elämänsä on täydellinen esimerkki siitä, kuinka koko ihmiskunnan tulisi elää.

Hän on välimies ihmisten ja Jumalan välillä siksi kaikki rukoukset tulisi lausua, siunaukset antaa ja pappeustoimitukset suorittaa hänen nimessään. Hän on herrojen Herra, kuninkaiden Kuningas, Luoja, Vapahtaja ja koko maan Jumala.

Jeesus Kristus tulee takaisin voimassa ja kirkkaudessa hallitsemaan maan päällä tuhatvuotisen valtakunnan aikana.

Viimeisenä päivänä hän tuomitsee koko ihmiskunnan.

Mitä ajatuksia sinulla on Jeesuksesta?

Epikuroksen paradoksia, pahan ongelmaa – teodikeaa, pidetään perusteluna Jumalan olemassaoloa vastaan:

”Jos Jumala tahtoo estää pahan, mutta ei kykene siihen, silloin Hän ei ole kaikkivaltias. Jos Hän kykenee estämään pahan, mutta ei halua tehdä sitä, Hän on pahansuopa. Jos Hän sekä kykenee estämään pahan, että tahtoo estää sen, mistä paha tulee? Jos Hän ei kykene eikä tahdo estää pahaa, miksi kutsua häntä Jumalaksi?”

Jumala ei ole osapuolena ihmisten valinnoissa, joiden kautta paha tulee maailmaan. Hän on antanut neuvot ja ohjeet, miten elää, välttää pahaa ja miten tehdä oikeita valintoja. Ihmisellä, myös uskonnottomalla on omatunto, jonka perusteella voi asioita valita. Ihmiset saavat itse päättää seuratako pahaa vai valitako hyvä.

Tässä on tietenkin paljon sävyjä, erilaisia olosuhteita ja vaikutuksia, joista siten kokonaisuus – elämä – muodostuu.  Siinä on ihmisen olemassaolon tarkoitus. Elämme täällä koetusaikaa. On ehkä syytä todeta, että onnettomuudet, sairaudet ym. asiat jotka, aiheuttavat kärsimystä ihmisten elämässä, eivät ole pahuutta.

Uskonnoton ei näe Jumalaa, eikä Hänen tarkoituksiaan maailmassa. Uskonnottoman mielestä hänen tekemisiään ei kukaan kysele myöhemmin. Toisin sanoen hän voi vaikka tappaa, jonkun hankalana pitämänsä ihmisen tai vain hyödyn vuoksi, kunhan huolehtii siitä, ettei jää kiinni. Aika synkkä maailmankuva.

Normaalisti ihmisellä on omatunto, jonka perusteella hän tietää sisimmässään mikä on oikein ja mikä väärin. Jos ei omaatuntoaan kuuntele se ei enää toimi. Ihminen voi paatua. Tämä koskee niin uskonnotonta kuin uskovaakin.

Elämän tarkoitus on siis juuri tuo valintojen tekeminen ja vapaan tahdon soveltaminen. Ihmiset ovat Jumalan lapsia – siis heidän henkensä on Jumalan lapsi. Olemme kaikki ihmiset sisaria ja veljiä keskenämme. Jos tämä ajatus yleistyisi niin olisi varmasti vähemmän sotia ja muuta pahantekoa maailmassa.

Myös tietoisuus siitä, että olemme kuolemattomia olentoja, joiden fyysinen olemus jää tänne ja siirtyy luonnon kiertokulkuun, mutta henki (sielu) elää ja saa vastata elämän aikaansaannoksista, se tekisi ihmisistä vastuullisempia.

Uskonnottoman elämä päättyy, kun se päättyy, eikä sillä ole mitään tarkoitusta, eikä mitään muuta ole.

Voin hyvin ymmärtää sen, etteivät kristinuskon selitykset uskonnottomalle uppoa. Hän peilaa niitä kristinuskon historiassa tapahtuneisiin kaameuksiin.

Pitäisi kuitenkin nähdä, etteivät ne ole kristinuskoa vaan vallankäyttöä ja pahuutta. Kristinuskoa ovat Jeesuksen opetukset ja kymmenen käskyä. Kaikki muu on sitten jotain vanhaa traditiota ja poliittisia tavoitteita.

Mitä mieltä olet?

Joku on enemmän oikeassa kuin joku toinen? Tai sitten kaikki ovat väärässä. Tällainen on tilanne kristikunnassa. Kaikki tulkitsevat Raamattua ja ovat omasta mielestään oikeassa, koska lähteenä on pyhä kirja.

Uusi uskontokunta syntyy, kun joku voimakas persoona on vakuuttunut jostain uudesta tulkinnasta. Hän saa mukaansa seuraajia ja sitten tarvitaan enää uudelle uskontokunnalle nimi. Sen jälkeen tehdään Raamatun kehotuksen mukaan lähetystyötä ja näin jäsenmäärä vähitellen kasvaa.

Raamattu kertoo kasteesta. Matt.3:16 ”Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä”. Ainoa kuvaus itse kasteesta. Muut evankelistat vain mainitsevat asian. Jeesus siis nousi vedestä. Hän ei mennyt vedellä ripoteltavaksi kuten joissakin kirkoissa on tapana. Luulisi, että Jeesuksen esimerkillä olisi merkitystä. Kasteesta on silti erilaisia tulkintoja.

Luther kuvaa kastetta kauniisti. Kun henkilö on päättänyt ryhtyä seuraamaan Jeesusta, hän tekee parannuksen syntisestä elämästään ja sen merkiksi kasteessa vanha ihminen upotetaan veteen ja uusi ihminen nousee ylös.

Siinä on vahva symboliikka. Ajattelen, että kasteella on suurempikin merkitys koska Jeesus, joka oli synnitön, silti tarvitsi kasteen. Vesi on kaiken elämän edellytys muutenkin.

Vielä yksi suuri eroavaisuus on lapsikaste. Voiko henkilö vauvana päättää lähteä seuraamaan Jeesusta vai pitäisikö hänen olla sen verran vastuullisessa iässä, että ymmärtää mistä on kysymys. Tästä on kahdenlaista käytäntöä.

Esimerkkejä olisi runsaasti, mutta otetaan vielä yksi. Se on Kolmiyhteinen Jumala, joka on siis yksi Jumala, mutta esiintyy kolmena persoonana. Isommin ei kristittyä häiritse sekään, että raamatussa 1.Moos.1:26 sanotaan ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme…” Jos siis askarruttaa miltä Jumala näyttää niin voi vilkaista peiliin. 

Raamattu ei tunne kolmiyhteistä Jumalaa. Käsite muotoiltiin Konstantinopolin kirkolliskokouksessa 381 jonka jälkeen asiaa ei ole mietitty.

Kirkot ja lahkot tulkitsevat Raamattua omalla tavallaan. Kolmiyhteisen Jumalan käsite on viisasta omaksua koska se on edellytys tullakseen kutsutuksi kristityksi. Muita edellytyksiä ei ole niin tarkkaa määritelty.

Kirjassa Omistettu Totuudenetsijälle vertaillaan Suomessa toimivien varsinaisten kirkkojen (12) opetuksia. Tässä lukija voi arvioida kirkkoja.

Mitä ajattelee ateisti kristillisen uskon todellisuudesta ja mitä Isä Jumala?

Mitä mieltä itse olet?

Usko Jumalaan, Taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen hänen poikaansa, sekä Pyhään Henkeen. Yhdessä he muodostavat Jumaluuden, jolla on yhteinen tavoite ja päämäärä.

Kristikunnassa on myös yleisenä käsityksenä, että Jumala on yksi mutta hän esiintyy kolmena eri persoonana.

Keskeistä Kristinuskossa on Jeesus Kristus. Hän syntyi neitsyt Mariasta. Tämä aiheuttaa epätietoisuutta, että miten syntyä neitsyestä? Taivaan Isälle, jonka voimalla kaikki on luotu tuskin tuottaa teknistä ongelmaa saattaa neitsyt raskaaksi.

Jeesus eli ihmisenä täydellisen, synnittömän elämän. Sen ansiosta Hän kykeni sovittamaan ihmisten synnit. 

Hän kuoli ristillä ihmisten syntien sovittamiseksi. Hänen ansiostaan ihmiset eivät kuole riippumatta mistään syntisyydestä.

Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä. Tästä johtuu ajatus siitä, että on muutakin elämään kuin vain tämä maallinen todellisuus.

Evankeliumit ovat Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen kertomukset Jeesuksen elämästä. Voit lukea sen yhtenäisenä kirjasta Ihmisen Poika. Se on Jeesuksen elämäkerta. Siinä kerrotaan Hänen opetuksistaan ihmisille ja varhaisen kirkon synnystä.

Raamattu on pyhä kirja, joka kertoo Jumalan kanssakäymisestä ihmisten kanssa.

Pelastuminen on kahtalainen, pelastumista sekä fyysisestä että hengellisestä kuolemasta. Kaikki ihmiset pelastuvat fyysisestä kuolemasta Jumalan armosta Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Jumalan armosta jokainen ihminen voi pelastua myös hengellisestä kuolemasta uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Tämä usko näkyy kuuliaisuutena evankeliumin laeille ja toimituksille sekä Kristuksen palvelemisessa.

Hengellinen kuolema tarkoittaa eroa Jumalasta. Ajatuksiltaan, sanoiltaan ja teoiltaan pahat ihmiset ovat hengellisesti kuolleita, vaikka he elävätkin yhä maan päällä (1. Tim. 5:6). Ihmiset voivat puhdistua synnistä ja voittaa hengellisen kuoleman Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta ja olemalla kuuliaisia evankeliumin periaatteille.

Etiikka ja elämäntapa ovat tärkeässä asemassa kristityn elämässä. Ymmärtävä ihminen ei kyseenalaista evankeliumin perusoppia, joka kehottaa lähimmäisen
rakkauteen, totuudellisuuteen, epäitsekkyyteen, nöyryyteen, anteeksi antamiseen ja parannuksen tekoon. 

Ei sillä, että niitä olisi aina noudatettu, mutta niihin vertaamalla voi tarkistaa yksilön ja yhteiskunnan henkisen tilan. Jeesuksen opetukset luovat länsimaisen kulttuurin moraalisen pohjan ja taustan.

Tiivistetysti: Kristinusko on uskoa siihen, että Jumala rakastaa maailmaa niin paljon, että hän lähetti ainoan Poikansa Jeesuksen kuolemaan ihmisten syntien tähden ja voittamaan kuoleman, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus elämään Jumalan kanssa nyt ja iankaikkisesti.

Miten lähestyä Jumalaa, jota toiset pitävät vähäjärkisten höynötyksenä ja jonain yliluonnollisena uskomuksena.
He pitäytyvät ns. ”tieteellisessä” totuudessa. He myös pitävät itseään sattumalta syntyneen apinan jälkeläisinä.

Toiset taas pitävät Jumalaa Taivaan Isänä, jonka lapsia me ihmiset olemme. Hän on siis meidän henkemme Isä. Meillä on tietysti myös fyysiseen maailmaan kuuluva isä, jonka tunnustavat nuo toisetkin.

Jumala valtakunta on taivaassa. Paljon muuta tästä asiasta ei voi sanoa. Raamattu kertoo jotain.

1.Moos.1:26
26. Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.”

Joh.1:1-3
1. Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.

2. Jo alussa Sana oli Jumalan luona.

3. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.

Joh.17:3-5
3. Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.

4. Minä olen kirkastanut sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni.

5. Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä.

Heb.12:9
9. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?

Raamattu kertoo paljon muutakin mutta tällä perusteella voi jo kiteyttää asiaa.

Jumalan fyysinen olemus.  Mooses kertoo, että Hän on ihmisen kaltainen. Se on aika selvästi sanottu. 

Alussa oli Sana. Hän on Jeesus Kristus, joka oli alussa Jumalan luona. Jeesus on siis se Jumala, jonka kautta kaikki luotiin. Tarkoitetaan tämän fyysisen maailman luomista, jossa me saamme elää.

Voidaan ajatella, että on kaksi rinnakkaista maailmaa: tämä meidän fyysinen ja materiaalinen maailma sekä ”taivas”, joka on hienompaa ainetta kuin tämä meidän.

Tiede tutkii maailmankaikkeutta fyysisestä aineesta käsin, jota on laskettu olevan vain 5% maailmankaikkeuden massasta. Tutkimuksen kohteena olevaa ”pimeää” ainetta tiedetään olevan 27% ja ”pimeää” energiaa 68% mutta niitä ei tunneta. Suurin osa (melkein kaikki) maailmankaikkeudesta on siis vielä tieteellinen mysteeri.

Tutkijat epäilevät ”pimeän” aineen koostuvan hiukkasista, joita ei vielä ole löydetty.

Itse elämän alkuperä, niin sanottu abiogeneesi, on edelleen avoin tieteellinen kysymys. Luomisen ajatusta ei voi mitenkään poissulkea.

Jumalaan uskominen ei ole loikan ottamista logiikan ulkopuolelle — vaan voi olla sen looginen jatkumo.

Jos maailmassa on mielekkyyttä ja älyä, sen lähteen täytyy olla vielä suurempaa älyä.

Jumalaa voi pitää todennäköisenä.

Jumalaa ei voi tietää tieteellisesti niin kuin ei ”pimeää” ainettakaan ymmärretä, mutta kuitenkin tiedetään, että sitä on. Jumalaan pitää uskoa, että voisi ymmärtää.

Viisaat ajattelijat ovat sanoneet:

“Sydämellä näkee paremmin kuin silmillä.” – Antoine de       Saint-Exupéry

“Jumala ei ole käsitteenä ymmärrettävä — Hänet voidaan vain kokea.” – Søren Kierkegaard

“Korkein totuus ei ole sanojen tavoitettavissa. Se voidaan vain oivaltaa.” – zen-viisaus

Mitä mieltä itse olet Jumalasta?