Miten kaikki erimieliset voivat olla oikeassa?

Voiko tällainen ylipäätään toimia? Joku on enemmän oikeassa kuin joku toinen? Tai sitten kaikki ovat väärässä. Tällainen on tilanne kristikunnassa. Kaikki tulkitsevat Raamattua ja ovat omasta mielestään oikeassa, koska lähteenä on pyhä kirja. Uusi uskontokunta syntyy, kun joku voimakas persoona on vakuuttunut jostain uudesta tulkinnasta. Hän saa mukaansa seuraajia ja sitten tarvitaan uudelle uskontokunnalle nimi. Sen jälkeen tehdään Raamatun kehotuksen mukaan lähetystyötä ja näin jäsenmäärä vähitellen kasvaa.

Nykyisin on World Christian Encyclopedian mukaan 34 000 kristillisenä itseään pitävää yhteisöä, joista puolet ovat käytännössä omia erillisiä kirkkojaan.

Kasteesta on erilaisia tulkintoja Matt.3:16 ”Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä”. Ainoa kuvaus itse kasteesta. Muut evankelistat vain mainitsevat asian. Jeesus siis nousi vedestä. Hän ei mennyt vedellä ripoteltavaksi kuten joissakin kirkoissa on tapana. Luulisi, että Jeesuksen esimerkillä olisi merkitystä.

Luther kuvaa kastetta kauniisti. Kun henkilö on päättänyt ryhtyä seuraamaan Jeesusta, hän tekee parannuksen syntisestä elämästään ja sen merkiksi kasteessa vanha ihminen upotetaan veteen ja uusi ihminen nousee ylös. Siinä on vahva symboliikka. Ajattelen, että kasteella on suurempikin merkitys koska Jeesus, joka oli synnitön, silti tarvitsi kasteen. Vesi on kaiken elämän edellytys muutenkin, olemmehan n.70% vettä.

Vielä yksi suuri eroavaisuus on lapsikaste. Voiko henkilö vauvana päättää lähteä seuraamaan Jeesusta vai pitäisikö hänen olla sen verran vastuullisessa iässä, että ymmärtää mistä on kysymys. Tästä on kahdenlaista käytäntöä.

Esimerkkejä olisi runsaasti, mutta otetaan vielä yksi. Se on Kolmiyhteinen Jumala, joka on siis yksi Jumala, mutta esiintyy kolmena persoonana. Tämän omaksuminen on vähimmäisvaatimus tullakseen kutsutuksi kristityksi. Mielenkiintoiseksi asia käy, kun Raamattu ei mainitse Kolmiyhteistä Jumalaa lainkaan, kun taas Myöhempien aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon pyhä kirja Mormonin kirja mainitsee Kolmiyhteisen Jumalan. Tästä huolimatta kirkkoa ei tunnusteta kristityksi kirkoksi.

Ehkäpä erilaiset tulkinnat, käytännöt ja traditiot eivät ole niin tärkeitä vaan henkilön oma kokemus ja yhteys Pyhään Henkeen merkitsee enemmän.

Mitä ajattelee ateisti kristillisen uskon todellisuudesta ja mitä Isä Jumala?

Jumala sanoi

Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli. Raamatun luomiskertomus kuvaa maailman alkua 1.Moos.1:3 näin. Ja valo tuli. Dan Hooper kuvaa asiaa fyysikon näkökulmasta kirjassaan Kaiken alku kertomalla: ”Kun katsomme tarpeeksi kauas menneisyyteen, näemme ajan, jolloin universumimme ei ollut alussa täynnä ainetta vaan valoa”.

Raamattu tosin sanoo, 1.Moos.1:2 että ”Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.” Raamatun kirjoittaja kertoo asian ihmisten ymmärryksen mukaan. Mielenkiintoinen ajatus kuitenkin, että tiede tietää kertoa, että kaikki maailmankaikkeudessa oli ensin valoa ennen inflaation alkua. Kari Enqvist sanoo, että ”Voimme vain arvailla, mikä inflaation täsmälleen ottaen aiheutti”. Kaiken universumissa näkyvän rakenteen alkusyy on inflaatio.

Hauskaa ja mielenkiintoista tässä on luomiskertomuksen ja tieteellisen selityksen samankaltaisuus.

Kari Enqvist sanoo: ”On tosiseikka, että luonnonvakioiden arvojen muuttaminen tekisi maailmasta tyystin erilaisen. Neutroni on 0,1 prosenttia protonia painavampi, mutta jos se olisi protonia 0,1 prosenttia kevyempi, universumissa ei olisi tähtiä eikä stabiileja atomeja – eikä lainkaan elämää. Vaikuttaa siltä, että neutronin massa on hienosäädetty ihmistä varten, sillä eikö se voisi olla melkein millainen tahansa? Saman lajisia esimerkkejä on muitakin: maailmankaikkeuden massan ja energian yhteenlaskettu määrä on äärimmäisen lähellä ns. kriittistä tiheyttä; pienikin poikkeama antaisi lopputulemaksi kosmoksen, joka olisi romahtanut kasaan tai sitten laajentunut niin hitaasti, ettei galakseja olisi muodostunut lainkaan.”

Tiedemiehet suosivat sattumaa selitykseksi maailmankaikkeuden, maailman ja elämän syntymiselle. Minun mielestäni nuo hyvin tarkat luonnonvakioiden säädöt viittaavat paremmin siihen, että on tarvittu ulkopuolista ohjausta, jotta saadaan järkevä lopputulos. Sitä voi hyvin kutsua luomiseksi. Ennen teknistä toteutusta on varmaankin ollut ensin suunnitelma.

Dan Hooper sanoo osuvasti: ”Huolimatta siitä odotammeko Jumalan vai kvanttimekaniikan lakien tarjoavan vastauksen, emme pääse eroon miksi -kysymyksistä. Perustelemattoman tosiasian voi yrittää työntää mahdollisimman pitkälle, mutta lopulta miksi -kysymysten sarjaan pitää antaa vastaus, joka on enemmän kuin pelkkä ’koska’.”

Tiede pyrkii vastaamaan miten -kysymykseen mutta ei pysty vastaamaan miksi -kysymykseen. Kristinuskolla on siihen vastauksia.

Kristityn kuluttajansuoja

Kristinusko on vähitellen antamassa tilaa sekularismille.

Luterilaisen kirkon jäsenmäärä vähenee vuosittain n. 60 000 henkeä ja on nykyisi 66 % Suomen väestöstä. Koko 1900 luvun kirkon jäsenmäärä on ollut 90 %.

Eivätkö ihmiset enää usko Jumalaan vai mistä on kysymys? Epävarmuutta varmaan herättää se, että Suomessakin on varsinaisten kirkkojen (12) lisäksi erilaisia ryhmiä, joilla kaikilla on oma teologia. Kaikkien uskoa perustellaan Raamatulla.

Sitä sitten tulkitaan ja saadaan aikaan eri versioita, jotka tuntuvat paremmilta kuin toisten näkemykset. Siinä ihminen helposti eksyy, kun alkaa ajatella mikä kirkoista olisi oikea.
Vai ovatko peräti kaikki väärässä? Vai, onko se nyt ihan sama, millainen oppi on?

En voisi uskoa Jumalaan, jonka mielestä opetukset olisivat mitä tahansa. Tässä on pähkinää purtavaksi. Tuohon kysymykseen voi hakea vastausta kirjani Omistettu Totuudenetsijälle avulla. Siinä kirkkojen virallisille tahoille esitettiin 35 kysymystä – tavallisia ihmisen kysymyksiä. Kirkoilla on puheenvuoro. Kysymys on kristityn kuluttajansuojasta ja siksi tärkeä.

Mitä sitten merkitsee kun ihmiset vähitellen menettävät uskonsa?

Uskon heikentyminen kirkkoon ja Jumalaan merkitsee myös moraalin heikentymistä. Tällä on seurauksensa. Ajattelen paljolti luterilaisen kirkon ansioksi, kun Suomi on valittu seitsemättä kertaa maailman onnellisimmaksi kansaksi. Kirkko on tolkuttanut suomalaisiin päihin evankeliumia useita satoja vuosia. Se on jättänyt jälkensä geeniperimään. Olen tätä mieltä vaikka en itse kuulu kirkkoon.