Epikuros loi perustan ateismille

Epikuroksen paradoksia, pahan ongelmaa – teodikeaa, pidetään perusteluna Jumalan olemassaoloa vastaan:

”Jos Jumala tahtoo estää pahan, mutta ei kykene siihen, silloin hän ei ole kaikkivaltias. Jos Hän kykenee estämään pahan, mutta ei halua tehdä sitä, Hän on pahansuopa. Jos Hän sekä kykenee estämään pahan, että tahtoo estää sen, mistä paha tulee? Jos Hän ei kykene eikä tahdo estää pahaa, miksi kutsua häntä Jumalaksi?”

Minun kristinuskossani Jumala ei ole osapuolena ihmisten valinnoissa, joiden kautta paha tulee maailmaan. Hän on antanut neuvot ja ohjeet, miten elää, välttää pahaa ja miten tehdä oikeita valintoja. Ihmiset saavat itse päättää ja valita seuratako pahaa vai valitako hyvä. Tässä on tietenkin paljon sävyjä, erilaisia olosuhteita ja vaikutuksia, joista siten kokonaisuus – elämä – muodostuu. Siinä on ihmisen olemassaolon tarkoitus. Elämme täällä koetusaikaa. On ehkä syytä todeta, että onnettomuudet, sairaudet ym. asiat jotka, aiheuttavat kärsimystä ihmisten elämässä, eivät ole pahuutta.

Ateisti ei näe Jumalaa, eikä Hänen tarkoituksiaan maailmassa. Ateistin mielestä hänen tekemisiään ei kukaan kysele myöhemmin. Toisin sanoen ateisti voi vaikka tappaa, jonkun hankalana pitämänsä ihmisen tai vain hyödyn vuoksi, kunhan huolehtii siitä, ettei jää kiinni. Onko tällaisella ajattelulla varustettu ihminen, miten luotettava? Aika synkkä maailmankuva.

En kyllä usko tuohon. Minun ihmiskäsitykseni mukaan normaalisti ihmisellä on omatunto, jonka perusteella hän tietää sisimmässään mikä on oikein ja mikä väärin. Siinäkin on paljon sävyjä. Jos ei omaatuntoaan kuuntele se ei enää toimi. Ihminen voi paatua. Tämä koskee niin ateistia kuin kristittyäkin.

Kristinuskossa Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan tekemän sovitustyön ansioista ihmisillä on mahdollisuus armoon, joka voi loiventaa seurauksia kaikesta siitä pahasta mitä on saanut elämässään aikaan. Minun kristinuskossani armo ei ole mikään automaatti vaan se edellyttää parannusta ja kääntymystä sekä Jeesuksen Kristuksen seuraamista.

Elämän tarkoitus on siis juuri tuo valintojen tekeminen ja vapaan tahdon soveltaminen. Ihmiset ovat Jumalan lapsia – siis heidän henkensä on Jumalan lapsi. Olemme kaikki ihmiset sisaria ja veljiä keskenämme. Jos tämä ajatus yleistyisi niin olisi varmasti vähemmän sotia ja muuta pahantekoa maailmassa. Myös tietoisuus siitä, että olemme kuolemattomia olentoja, joiden fyysinen olemus jää tänne ja siirtyy luonnon kiertokulkuun, mutta henki (sielu) elää ja saa vastata elämän aikaansaannoksista, se tekisi ihmisistä vastuullisempia.

Miten kaikki erimieliset voivat olla oikeassa?

Voiko tällainen ylipäätään toimia? Joku on enemmän oikeassa kuin joku toinen? Tai sitten kaikki ovat väärässä. Tällainen on tilanne kristikunnassa. Kaikki tulkitsevat Raamattua ja ovat omasta mielestään oikeassa, koska lähteenä on pyhä kirja. Uusi uskontokunta syntyy, kun joku voimakas persoona on vakuuttunut jostain uudesta tulkinnasta. Hän saa mukaansa seuraajia ja sitten tarvitaan uudelle uskontokunnalle nimi. Sen jälkeen tehdään Raamatun kehotuksen mukaan lähetystyötä ja näin jäsenmäärä vähitellen kasvaa.

Nykyisin on World Christian Encyclopedian mukaan 34 000 kristillisenä itseään pitävää yhteisöä, joista puolet ovat käytännössä omia erillisiä kirkkojaan.

Kasteesta on erilaisia tulkintoja Matt.3:16 ”Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä”. Ainoa kuvaus itse kasteesta. Muut evankelistat vain mainitsevat asian. Jeesus siis nousi vedestä. Hän ei mennyt vedellä ripoteltavaksi kuten joissakin kirkoissa on tapana. Luulisi, että Jeesuksen esimerkillä olisi merkitystä.

Luther kuvaa kastetta kauniisti. Kun henkilö on päättänyt ryhtyä seuraamaan Jeesusta, hän tekee parannuksen syntisestä elämästään ja sen merkiksi kasteessa vanha ihminen upotetaan veteen ja uusi ihminen nousee ylös. Siinä on vahva symboliikka. Ajattelen, että kasteella on suurempikin merkitys koska Jeesus, joka oli synnitön, silti tarvitsi kasteen. Vesi on kaiken elämän edellytys muutenkin, olemmehan n.70% vettä.

Vielä yksi suuri eroavaisuus on lapsikaste. Voiko henkilö vauvana päättää lähteä seuraamaan Jeesusta vai pitäisikö hänen olla sen verran vastuullisessa iässä, että ymmärtää mistä on kysymys. Tästä on kahdenlaista käytäntöä.

Esimerkkejä olisi runsaasti, mutta otetaan vielä yksi. Se on Kolmiyhteinen Jumala, joka on siis yksi Jumala, mutta esiintyy kolmena persoonana. Tämän omaksuminen on vähimmäisvaatimus tullakseen kutsutuksi kristityksi. Mielenkiintoiseksi asia käy, kun Raamattu ei mainitse Kolmiyhteistä Jumalaa lainkaan, kun taas Myöhempien aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon pyhä kirja Mormonin kirja mainitsee Kolmiyhteisen Jumalan. Tästä huolimatta kirkkoa ei tunnusteta kristityksi kirkoksi.

Ehkäpä erilaiset tulkinnat, käytännöt ja traditiot eivät ole niin tärkeitä vaan henkilön oma kokemus ja yhteys Pyhään Henkeen merkitsee enemmän.

Mitä ajattelee ateisti kristillisen uskon todellisuudesta ja mitä Isä Jumala?

Kristityn kuluttajansuoja

Kristinusko on vähitellen antamassa tilaa sekularismille.

Luterilaisen kirkon jäsenmäärä vähenee vuosittain n. 60 000 henkeä ja on nykyisi 66 % Suomen väestöstä. Koko 1900 luvun kirkon jäsenmäärä on ollut 90 %.

Eivätkö ihmiset enää usko Jumalaan vai mistä on kysymys? Epävarmuutta varmaan herättää se, että Suomessakin on varsinaisten kirkkojen (12) lisäksi erilaisia ryhmiä, joilla kaikilla on oma teologia. Kaikkien uskoa perustellaan Raamatulla.

Sitä sitten tulkitaan ja saadaan aikaan eri versioita, jotka tuntuvat paremmilta kuin toisten näkemykset. Siinä ihminen helposti eksyy, kun alkaa ajatella mikä kirkoista olisi oikea.
Vai ovatko peräti kaikki väärässä? Vai, onko se nyt ihan sama, millainen oppi on?

En voisi uskoa Jumalaan, jonka mielestä opetukset olisivat mitä tahansa. Tässä on pähkinää purtavaksi. Tuohon kysymykseen voi hakea vastausta kirjani Omistettu Totuudenetsijälle avulla. Siinä kirkkojen virallisille tahoille esitettiin 35 kysymystä – tavallisia ihmisen kysymyksiä. Kirkoilla on puheenvuoro. Kysymys on kristityn kuluttajansuojasta ja siksi tärkeä.

Mitä sitten merkitsee kun ihmiset vähitellen menettävät uskonsa?

Uskon heikentyminen kirkkoon ja Jumalaan merkitsee myös moraalin heikentymistä. Tällä on seurauksensa. Ajattelen paljolti luterilaisen kirkon ansioksi, kun Suomi on valittu seitsemättä kertaa maailman onnellisimmaksi kansaksi. Kirkko on tolkuttanut suomalaisiin päihin evankeliumia useita satoja vuosia. Se on jättänyt jälkensä geeniperimään. Olen tätä mieltä vaikka en itse kuulu kirkkoon.