Evankeliumit ovat kristinuskon ydin

Evankeliumit ovat Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen kertomukset Jeesuksen, Jumalan Pojan elämästä ja opetuksista ihmisille.

Evankeliumit ovat kristinuskon ja Raamatun perustekstit. Vanhassa testamentissa ennustetaan näistä tapahtumista ja tämän jälkeen kirjoitetut tekstit selittävät näitä asioita. Evankeliumit ovat kristinuskon ydin.

Näiden tekstien pohjalta ja ympärille ovat muodostuneet vuosisatojen saatossa kaikki ne kovinkin erilaiset opit, kirkkokunnat ja traditiot, joista kristinusko tunnetaan. Tekstit ovat myös olennainen osa länsimaista kulttuuriperintöä.

Evankeliumeja on pidetty jopa ristiriitaisina keskenään, mutta jos neljää henkilöä pyydettäisi kertomaan mistä tahansa tapahtuneista asioista oma versionsa muutaman kymmenen vuoden kuluttua, niin kertojat painottaisivat eri tavalla asioita, eikä kukaan muistaisi kaikkea samalla tavalla. Evankeliumit ovat kuitenkin hämmästyttävän yhdenmukaisia.

Jeesuksen opetukset luovat länsimaisen kulttuurin moraalisen pohjan ja taustan. Ei sillä, että niitä olisi aina noudatettu, mutta niihin vertaamalla voi tarkistaa yksilön ja yhteiskunnan henkisen tilan.

Suurin vaikutin kristinuskoon lienee siinä, että evankeliumit kertovat Jeesuksen voittaneen
kuoleman. Hänet mestattiin tuskallisesti, ajan tavan mukaan, roomalaisten suosimalla ristiin naulitsemisella. Kolmen päivän kuluttua hän kertomuksen mukaan nousi ylös ja esittäytyi seuraajilleen. Tästä johtuu ajatus, että kuolema ei olisikaan lopullista.

Kuolema on yksi niitä harvoja asioita, joista ihmiset ovat yksimielisiä – me kaikki kuolemme.
On mukavampi ajatella, että koko elämä ei olisikaan tässä, vaan jatkuu ja saa ehkä toisen muodon. Lopulta sitä pieni ihminen ei asiaan juurikaan voi vaikuttaa, mutta ajatus elämästä on mukavampi kuin lopullinen kuolema. Vaikka uskontona olisi uskonnottomuus, tässä on tilaa vain uskolle ja toivolle, muuta varmaa faktaa ei ole.

Evankeliumit ovat hienoja kertomuksia ja on kaikki syyt arvostaa niitä myös osana länsimaista kulttuuriperintöä. Uskontoa ne ovat silloin, kun lukija kokee niiden olevan tosia.
Ymmärtävä ihminen ei kyseenalaista evankeliumin perusoppia, joka kehottaa lähimmäisen
rakkauteen, totuudellisuuteen, epäitsekkyyteen, nöyryyteen, anteeksi antamiseen ja parannuksen tekoon.

Ilman näitä elämä olisi rakkaudetonta ja valheellista, olisi itsekästä ja ylpeää, perustuisi enemmän kostolle ja katkeruudelle kuin anteeksi antamiselle, eikä oppisi mistään. Tämä onkin todellisuutta liian usein, mutta ihmiskunnalla on näissä vielä kehittymisen varaa. Näillä määrittyy elämisen laatu.

Jolla on korvat kuulla

Matteus sanoi: Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat.

Makus kertoo: Ja hän sanoi: ”Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon”.

Luukas sanoo: Katsokaa siis miten kuulette; sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan.

Johannes on perusteellisempi: Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.

Autuaat ovat teidän silmänne… Jotain kertakaikkisen ihmeellistä he kaikki, Jeesuksen seuraajat olivat todistaneet. Jolla on korvat kuulla se kuulkoon vastaa kysymykseen kenelle Jeesuksen sanoma oli tarkoitettu – kaikille, joilla on korvat. Eikä ole ihan sama, miten kuulee. Jos sanoma ei tartu, saavuta sielua eikä ymmärrystä niin häneltä katoaa se viimeinenkin ymmärrys mikä ehkä oli ollut. Totisesti minä sanon teille… joka uskoo Häneen… on siirtynyt kuolemasta elämään eikä joudu tuomittavaksi.

Meillä on neljä todistajaa Jeesuksen elämästä. He kertoivat omasta näkökulmastaan paljon samoja asioita mutta myös sellaista mitä ei muilla ollut. Joten kun he yhdessä kertovat niin saadaan mahdollisimman tarkka kuvaus Jeesuksen elämästä. Varmasti tämä on vain pieni ripe kokonaisuudesta. Sanoohan Johannes vielä lopuksi: ”On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.” Näin varmaa olisikin.

Tämä, mikä he yhdessä kertovat on Jeesus Nasaretilaisen elämäkerta.